Arvoisa puhemies! 90-luvulla työttömiä oli yli 300 000. Silloin puhuttiin yhteisesti lamasta. Suomessa oli kriisi, se tunnistettiin, se tunnustettiin. Tehtiin paketteja, joilla hoidettiin Suomea, joka oli suossa. Nyt työttömiä on yli 300 000 ja nuorisotyöttömyys on huipussaan, mutta onko hallituksella sama tilannekuva, mikä oli 90-luvun päättäjillä? Sieltä ministeriaitiosta harvemmin sanotaan, että nyt on kriisi päällä ja nyt palaa, talo palaa. Lapset, nuoret, ovat hukassa tulevaisuudenkuvan suhteen, he eivät usko tulevaisuuteen niin vahvasti kuin aikaisemmat sukupolvet. Mitä hallitus ajattelee tänä päivänä? Onko nyt tilanne sellainen kuin ministeri Marttinen kuvaili, että kansainväliset muuttujat... Kun kysyin häneltä, mitä kaikkea hallitus saa aikaan tai mitä hän voi luvata siitä, mitä hallitus saa aikaan, tuli luettelo maailmalla tapahtuvista muutoksista, ei niinkään siitä, miten hallituksen omat toimet vaikuttavat. Olen huolissani nyt siitä, jos meillä ei ole sama tilannekuva eivätkä hallituksen toimet näytä purevan tähän nuorisotyöttömyyteen ja ainoat muuttujat, mitkä Suomea voivat viedä eteenpäin ja nuorisotyöttömyyttä vähentää, ovat kansainväliset tapahtumat. Onko niin, että tilannekuva on se, että hallitus istuu käsien päällä, kun ei tunnista, että hätä on päällä, niin kuin se täällä puolella salia nähdään? Tästä on myös jätetty tämä välikysymys, mitä tänään käsitellään.