Arvoisa puhemies! Itse tuossa alkuillasta elättelin toiveita, että kerkeäisin nähdä tänään lapset hereillä, mutta kun nyt se on mennyt, niin jatketaan vaan. Oinas-Panuma tuossa ihmetteli, miksi nostan esille ensimmäisen vuoden saldoa nuorten kohtaamisessa. Ehkä hieman ihmettelen tätä, koska ajattelen, että tänä päivänä nimenomaan, kun puhutaan nuorten tulevaisuususkosta, olisi hirveän tärkeää, että jokainen meistä päättäjistä kohtaisi mahdollisimman paljon nuoria, puhuisi heidän kanssaan, oppisi ymmärtämään nuorten tämän hetken tilanteita, kuulisi heiltä nimenomaan näkemyksiä, mitä heidän mielestään pitäisi tehdä. Täällä ollaan tänään kuultu noin seitsemän tuntia ideoita, mitä meidän mielestämme pitää tehdä, mutta itse kun kierrän nuorten parissa, niin ne ideat ovat hieman erilaisia. En sano sitä, että ne ovat oikein ja nämä ovat väärin tai että nämä ovat oikein ja ne ovat väärin, mutta se, että me kuultaisiin nuoria itseään, olisi erittäin tärkeä asia. Sen takia pidän tärkeänä kohdata mahdollisimman paljon nuoria. Edustaja Hamari kysyi, miten suhtaudun sukupolvivastuulakiin. En itse ole kerennyt tutustua tähän näin, mutta se, mitä tässä olen kuullut tämän päivän aikana, kuulostaa järkevältä, eli positiivisesti tässä vaiheessa suhtaudun siihen. No, sitten joudun kyllä korjaamaan edustaja Hiltusen puheita sen verran, kun hän nosti, että keskimääräinen laina valmistuneella olisi noin 40 000 euroa. Tuolta kaivoin, että ammattikorkeassa, siis niistä, kenellä on lainaa, keskimääräisesti on 18 370 euroa. Nämä ovat Kelan laskemia. Jos lasketaan kaikki valmistuneet, niin summahan menee paljon, paljon pienemmäksi, koska siellä on myöskin iso osuus, jolla ei ole ollenkaan lainaa, ja niitä ei ole tähän keskiarvoon laskettu ollenkaan. Sitten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista lainaa on keskimäärin 23 658. Tässäkin, jos otettaisiin huomioon ne, joilla ei ole ollenkaan lainaa, se tippuisi huomattavasti tästä. Eli oltiin nytten hieman eri kymmentuhannella. Sitten täytyy tähän loppuun sanoa, että edustaja Merisen puhe minun mielestäni kiteyttää sen kaiken tärkeän nuorten kohdalla, mitä ennen kaikkea perheiden tulisi antaa, ja se on nimenomaan välittäminen ja kohtaaminen. Kaikki lapset eivät välttämättä saa sitä rakkautta ja sitä kohtaamista sieltä perheestä. Se on hienoa, että meillä on yhteiskunnassa myös semmoisia henkilöitä, jotka pystyvät sitä antamaan toisella tapaa. Uskon, että esimerkiksi edustaja Merisen hyvän yön toivotukset — täällä vähän ehkä nauratti, mutta kun rupesi miettimään asiaa — voivat olla todella merkittävä asia jollekin. Kiitos myöskin siitä työstä.