Arvoisa rouva puhemies ja arvoisat ministerit! Hienoa, että olette vielä täällä paikalla kuuntelemassa puheenvuoroja. Tässä on paljon hyviä puheenvuoroja ollutkin. Nuorten kasvava työttömyys ja heikentynyt tulevaisuususko ovat vakava viesti meille päättäjille ja koko yhteiskunnalle. Tästähän me varoitimme itse asiassa teitä jo kolme vuotta sitten: oli jo välikysymys tästä nuorten tulevaisuudesta, mutta tulokset ovat nyt tämän kolmen vuoden aikana menneet vain huonompaan suuntaan, valitettavasti. Siksi ei ole myöskään ihme, että nuorisobarometrin tulokset kertovat tästä huolestuttavasta kehityksestä. Yhä useampi nuori suhtautuu epävarmasti omaan tulevaisuuteensa ja kokee vaikutusmahdollisuutensa rajallisiksi. Samalla on muistettava, etteivät nuoret ole yksi yhtenäinen joukko. Nuoret tulevat hyvin erilaisista elämäntilanteista ja lähtökohdista, ja yhteiskunnalliset muutokset osuvat kaikkein voimakkaimmin niihin nuoriin, joilla on jo valmiiksi vähemmän turvaa ja voimavaroja. Tämä hallituskausi on valitettavasti ollut omiaan syventämään nuorten huolia, liittyvätpä ne sitten työhön, opiskeluun, toimeentuloon, ensiasuntoon, sotepalveluihin, ilmastonmuutokseen tai vaikkapa eläinten hyvinvointiin. Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä mittareita sille, miten onnistumme päätöksenteossa. Luottamus yhteiskuntaan rakentuu siitä kokemuksesta, että jokaisella nuorella on aidosti mahdollisuus kouluttautua, työllistyä ja rakentaa omansa näköistä tulevaisuutta riippumatta perhetaustasta, asuinpaikasta tai taloudellisesta asemasta. Nuorilla on oltava mahdollisuus suunnitella elämäänsä ja kehittää itseään. Politiikan on yksinkertaisesti onnistuttava paremmin vastaamaan nuorten toiveisiin. Epäonnistuminen tässä tulee kalliiksi. Tuntuu, että nyt olette ajaneet nuoret vähän umpikujaan muun muassa koulutuksenkin saralla. Esimerkiksi tämä harjoittelupaikkakeskustelu on ollut tänään aika aktiivista täällä, ja itsekin katsoin, että tänä keväänä on tehty niistä harjoittelupaikoista jopa kaksi kirjallista kysymystä, mihin ministeri on vastannut, ja sitten oli tämä pyöreän pöydän keskustelu — ilmeisesti se on myöskin pidetty, hyvä niin. Mietin tätä järjestelmää, että kun harjoittelupaikat kootaan sinne yhteen järjestelmään, niin sekin toki varmasti jotain maksaa. Sitä olisin kysynyt ministeriltä, onko siihen budjetoitu jotain, mikä sen aikataulu kenties on? Ja voiko tämmöinen kansallinen järjestelmä harjoittelupaikoista toimia, vai pitäisikö sen olla alueellinen? Mutta hienoa, että sitä keskustelua on nyt käyty. On sanottava, että tulevaisuusvaliokunnan tuore työ, mitä itse asiassa edustaja Harakka tässä toi hyvin esille, on tässä ajassa erityisen merkityksellistä. Olemme siirtyneet vakauden ajasta jatkuvien kriisien ja epävarmuuden aikaan, mitä hallitus omilla päätöksillään valitettavasti lisää. Tulevaisuusvaliokunta ja myös opetus- ja kulttuuriministeriön raportti ovat esittäneet Suomeen sukupolvivastuulakia, jonka avulla pitkän aikavälin vaikutukset ja tulevien sukupolvien oikeudet huomioitaisiin nykyistä vahvemmin päätöksenteossa. Ministeri Poutala taisi olla tämän raportin vastaanottotilaisuudessa, jos muistan oikein. Kun siellä tosiaan esitettiin tätä sukupolvivastuulakia, niin olisin sitten ehkä ministeri Poutalalta kysynyt sitä, miten suhtaudutte tähän ehdotukseen sukupolvivastuulaista. No, tulostaulu nyt kuitenkin hallituksella puhuu puolestaan. Leikkaukset asumistukeen ja työttömyysturvaan ovat lisänneet pienituloisuutta ja toimeentulotuen tarvetta. Samalla noin 31 000 uutta lasta on pudotettu köyhyysrajan alapuolelle — ja me kyllä toistelemme tätä lukua täällä salissa, mutta sanoisin, että meidän pitäisi välillä pysähtyä ihan oikeasti sen äärelle, mitä se tarkoittaa. Ja kyllä, toimeentulo on yksi isoin asia nuorille, mutta myös lapsiperheille isoin asia on kyllä se toimeentulo. Kuopuksellani on itse asiassa tänään syntymäpäivät, ja viikonloppuna juhlimme niitä. Samalla kun juhlimme näitä syntymäpäiviä, niin mietin todella, että toivottavasti jokainen lapsi saa syntymäpäivät. Toivottavasti jokainen lapsi saa mahdollisuuden osallistua vaikka sitten kaverin syntymäpäiville, ettei se jää kiinni vaikka siitä, ettei ole rahaa sitä lahjaa ostaa. Toivottavasti kenelläkään näin ei ole, koska se lahja tietenkään ei ole tärkein asia siinä, mutta näistäkin on uutisoitu paljon, ja sen takia se toimeentuloasia huolestuttaa minua paljon. Toki sosiaaliturvaministeri ei ole nyt paikalla, mutta se on iso asia kuitenkin. Mutta lopetan itse asiassa nyt, kun aika juoksee, tämän puheenvuoroni näihin sanoihin: Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja sukupolvien välinen luottamus ovat kestävän yhteiskunnan perusta. Nuorissa on valtavasti osaamista, rohkeutta ja halua rakentaa parempaa huomista. Meidän tehtävämme päättäjinä on varmistaa, ettei kenenkään nuoren tulevaisuus määräydy hänen lähtökohtiensa tai tämän päivän lyhytnäköisten päätösten perusteella. — Kiitos.