Arvoisa puhemies! Heti aluksi itsekin haluan sanoa, että arvostan todella valtioneuvoston jäseniä, jotka ovat täällä paikalla. Kokous on ollut pitkä, ja olette täällä paljon olleet tarkasti paikalla ja vastanneet aina asiallisesti teille esitettyihin kysymyksiin. En aio tässä omassa puheenvuorossani nyt arvostella hallitusta, vaikka siihen on hyvät perusteet ja sitä on täällä salissa ihan tehty ja ajattelen sillä tavalla, mutta en nyt toista niitä asioita, enkä myöskään luettele uudelleen niitä lukuisia hyviä, konkreettisia esityksiä, joita eri oppositiopuolueiden edustajilta on tässä tullut. Sen sijaan puheenvuoroni tarkoitus on, ihan nöyrästi toki, antaa hallitukselle eräänlainen neuvo tai ainakin ajatus hautumaan, mitä hallituksen kannattaisi oman työn organisoinnissa nyt tässä tilanteessa tehdä. Se yhden minuutin äskeinen puheenvuoro oli vähän liian lyhyt tämän asian selvittämiseen, ja siksi jouduin siinä aika kiivastahtisesti sitä käymään läpi, ja nyt on vähän enemmän tässä käytettävissä aikaa. Kun ministeri Poutala aloitti sen oman vastauksensa siihen välikysymykseen, niin siinä alussa minusta oli aivan oikein ja itse asiassa hienolla tavalla hahmotettu koko se monimutkainen yhteiskunnallinen tilanne, mitä tapahtuu meidän yhteiskunnassa, luonnossa, tulevaisuudennäkemyksissä, jonka kaiken yhteisvaikutusta on se tunnelma ja tilanne, mikä nuorien ihmisten keskuudessa tällä hetkellä on. No, siitä seuraa tavallaan se, että hyvääkin tarkoittavat ja ehkä sinänsä osittain toimivatkin pistemäiset ratkaisut, joita eri ministeriöt tekevät — kenties yhdessä koordinoidusti, mutta siltä välillä näyttää, että ei niinkään koordinoidusti... Siitähän oli hyvä puheenvuoro edustaja Lylyllä, kun hän luetteli tuossa nopeatahtisesti niitä useita eri seteleitä, joita on. Itselleni tuli siinä mieleen vaikka se, että nyt on sitten nousemassa 11 kaupungin projekti ja on sitä projektia ja tätä projektia, ja harjoittelupaikkojen kanssa sitten eri ministeriö askaroi ja tällä tavalla. Eli tämä on sen verta syvä kriisi, ja tämä on se minun puheenvuoroni punainen lanka. Ehdin tuossa jo mainitakin, että on yksi semmoinen hyvin tärkeä kirja, jonka aikanaan luin. Ja tietysti haluan tähän yhteyteen vielä todeta sen, että oman pitkän virkamiestyöurani aikana jouduin johtavassakin asemassa aika monen kriisin hoitamiseen mukaan. Ehkä dramaattisimpia niistä oli Estonian uppoaminen, ja sitten kun pääsin ministeri Kiurun sijaiseksi, niin toisena ministeripäivänä istuin siellä Säätytalolla koronaministerityöryhmän puheenjohtajan paikalla, jota aikaisemmin oli pääministeri hoitanut, mutta siinä vaiheessa se siirrettiin sitten peruspalveluministerille. Se kirja, mihin viittasin, oli tosiaankin eversti Pekka Visurin ja sitten valtiotieteen tohtori Risto Volasen kirja ”Myrskyn silmässä”, alaotsikkona ”Suomi ja uudet kriisit”, jossa käytiin läpi sellaisia siviilikriisejä, ei siis sotilaallisia vaan siviilikriisejä, jotka ovat useamman kuin yhden hallinnonalan kriisejä, ja miten niitä pitäisi johtaa. Itse ajattelen nyt niin oman kokemukseni kuin tuon kirjallisuudenkin perusteella, että niitä pitäisi johtaa, jos nyt oikein konkreettinen haluan olla — toki sitten teette niitä ratkaisuja, mitä teette, tai vain kuuntelette tässä tätä puheenvuoroani — mutta nyt oikeasti tarvittaisiin semmoinen kaikkien keskeisten ministeriöiden yhteinen, käytän nyt tätä kulunutta sanaa, nyrkki tässä asiassa. Siihen ei välttämättä pitäisi panna jotain tiettyä hallinnonalan ministeriä johtamaan vaan itse asiassa nimittää määräaikainen kansliaministeri, joka toki voisi olla joku valtioneuvoston nykyisistä jäsenistä, jolloin joku muu hoitaisi sitten sitä perustehtävää, josta hän tähän siirtyisi. Sitten olisi päätoiminen, varmaan valtion sisäisellä virkajärjestelyllä järjestetty kansliapäällikkötasoinen virkahenkilö siinä johtamassa, ja kerran viikossa käydään niin TEM, OKM, sisäministeriö, STM kuin sitten valtiovarainministeriö yhdessä läpi nämä hyvin konkreettisilla, numeerisilla tavoitteilla, että nyt siellä on se 76 000 nuorta työtöntä ja heistäkin melkein 17 000 pitkäaikaistyötöntä. Tehdään nopeita täsmätoimenpiteitä yhdessä koordinoidusti ja otetaan todella kunnianhimoiset tavoitteet tässä. En väitä, ettei niitä nyt olisi, mutta ulospäin nyt näyttää liian hajanaiselta tämä toiminta. Tämmöinen kunnon kriisinyrkki. Suomessa aikanaan presidentti Kekkonen julisti hätätilahallituksen muodostetuksi, kun koko maassa oli 60 000 työtöntä. Nyt meillä on 76 000 nuorta työtöntä. Kyllä tämä on kriisin paikka. Tämä on hätätila.