Arvoisa rouva puhemies! Jouduin välillä olemaan valitettavasti yli kaksi tuntia Kelan valtuutettujen kokouksessa ja pois siitä osasta, mutta ensimmäiset kaksi tuntia tässä kuuntelin, ja nyt tulin heti takaisin. Olen sillä tavalla ahdistunut tästä keskustelusta, että hallituksen taholta on kerrottu monia konkreettisia toimia ja suunnitelmia, joita vastaan minulla ei ole mitään. Ei ole tarvetta kritisoida niitä, ja mikään ei ole helpompaa kuin täältä meidän taholta arvostella esimerkiksi korkeaa nuorisotyöttömyyttä. Mutta se, miksi itse haluan käyttää puheenvuoron ja halusin jo aikaisemmin, on se, että meillä on kriisi yhteiskunnassa, ja nyt me tarvitsemme kriisijohtamista. Vuonna 2011 eversti Pekka Visuri ja Vanhasen hallituksen ensimmäisen hallituksen kansliapäällikkö Risto Volanen kirjoittivat erinomaisen kirjan Suomen siviilikriiseistä ensimmäisenä kymmenenä vuotena 2000-luvulla. Tämä vaatisi hallitukselta nyt, tarkoitan, kriisijohtamisen menetelmiä, missä kaikkien eri ministeriöiden ja toimijoiden asiat puhalletaan yhteen tehokkaasti, organisoidusti ja nopeasti. [Puhemies koputtaa] Esimerkiksi ministeri Talvitien erinomainen puheenvuoro kuulosti minun korvissani ”joskus, sitten joskus”. Nyt tarvitaan välittömästi kriisijohtamista tässä asiassa.