Arvoisa rouva puhemies, hyvät edustajakollegat! Viime viikolla tämän asian ensimmäisen käsittelyn aikana käytin puheenvuoron, josta nyt lähinnä teen vain pientä tiivistystä. Tähän toiseen käsittelyyn liittyy myös sitten lopussa pieni esitys. Haluan korostaa sitä, mitä viime viikollakin, että meille sosiaalidemokraateille — ja uskonpa, että kaikille puolueille tässä eduskuntasalissa — on tärkeää varmistaa Suomen ja suomalaisten turvallisuus kaikissa muuttuvissa tilanteissa. Kun veimme pääministeripuolueena Suomen Natoon vuonna 22 ja jäseneksi vuonna 23, halusimme osaltamme varmistaa myös sen, että muuttuvassa turvallisuusympäristössä Suomella säilyy täysivaltaisen tasavallan mahdollisuudet puolustaa itseään erilaisissa haastavissa tilanteissa. Nyt viimeisen kolmen vuoden ajan Naton jäsenenä ollessamme olemme integroituneet Natoon vahvemmin ja samassa yhteydessä selvittäneet myös tähän turvallisuuteen liittyviä erilaisia teemoja, tehneet isoja investointeja ja niin edelleen. Kuitenkaan tämän kolmen vuoden aikana ei tullut esiin ydinpelotteeseen, niin sanottuun ydinsateenvarjoon tai -suunnitteluun, liittyviä asioita kuin aivan tässä keväällä, ja tästäkin asiasta puolustusministeri on sanonut, että tällä asialla ei sinänsä kiirettä olisi. Kuitenkin hallitus on nyt hyvin voimakkaasti halunnut tätä asiaa viedä eteenpäin, ja tässä kiirehdittäessä valitettavasti myöskään tähän esitykseen liittyviä mahdollisia heikkouksia ja kriittisiä näkökulmia ei kuitenkaan niin hallituksen esityksessä kuin myöskään puolustusvaliokunnan mietinnössä käyty riittävällä tavalla läpi. Tähän kiinnitti huomiota muun muassa valiokunnan käyttämistä asiantuntijoista osa. Yksi asia ansaitsee tulla myös uudelleen nostetuksi. Se on hallituksen esitys siitä, että tämä ydinenergialain muuttaminen ja ydinaseiden varastoinnin, sijoittamisen ja kauttakulun salliva lainmuutos veisivät Suomen pohjoismaiselle linjalle. Mutta niin kuin valiokuntakuulemisessakin tuli esiin, asian voi nähdä kyllä toisinkin päin, sillä selontekokirjaukseemme verrattuna muissa Pohjoismaissa asia säädellään valtiosopimuksiin liittyvillä DCA-sopimuksilla, joissa paino on huomattavasti vahvempi kuin kotimaisessa ajankohtaisselonteossa käytetty, kotimaiseen käyttöön tarkoitettu kirjaus. Näin ollen Pohjoismaat ovat kyllä tässä itse säätelemässä vahvemmin ydinaseisiin liittyvää politiikkaa. Myös hallituksen esittämät lainsäädäntömuutokset jättävät useita avoimia kysymyksiä koskien muun muassa poikkeusedellytyksiä sekä mahdollista päätöksentekomenettelyä, jolla ydinaseita voitaisiin tuoda Suomen alueelle, ja ennen kaikkea sitä, mikä on eduskunnan rooli tässä prosessissa. Lopuksi on myös todettava se, että Suomessa on ollut vuosikymmeniä voimassa perinne siitä, että keskeiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset keskustellaan ja käydään läpi ennalta puolueiden kesken yli hallitus—oppositio-rajojen. Tämä perinne täyttää näihin aikoihin jo 80 vuotta, ja tämän perinteen yksi vahva, keskeinen piirre on se, että se on luonut myös jatkuvuutta ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitoon ja ennen kaikkea hyödyntänyt sitä parlamentaarista katetta, joka tässä eduskunnassa on hallituksen ja opposition yhdessä tehden aina kuljettanut Suomea historian aallokossa eteenpäin vakaalla kurssilla. Tästä perinteestä nyt kuitenkin hallitus halusi syystä tai toisesta luopua. Arvoisa puhemies! Esitän puolustusvaliokunnan mietintöön sisältyvän vastalauseen mukaisesti, että lakiehdotukset hylätään. — Kiitos.