Arvoisa rouva puhemies! Pahoittelen, saatoin äsken herroitella teitä. Kiitoksia edustaja Kettuselle kauniista sanoista. Äsken muistin vielä erään asian, mikä piti edustaja Suhosen puheenvuorosta poimia, mutta kun jätin ranskalaiset viivat kirjoittelematta, niin unohdin sen. Otitte puheeksi tuolla pöntössä Kela-kyydit ja niistä olevat niin sanotusti korvaukset, mutta täytyy muistuttaa, että se on sitä normaalia markkinataloutta siinä mielessä, että se on tehty kilpailun kautta. Sen kilpailun pitää kuitenkin muistaa, että joku, joka on luvannut ajaa ne tietyllä summalla, on itse kirjoittanut sen summan siihen paperiin. Minä ymmärrän hyvin, minä joudun aika paljon käymään keskustelua tuolla julkisuudessa siitä, kun siitä pahoitetaan mieli. Mutta meillä on ollut iät ja ajat jo näissäkin kilpailutuksissa jonkunnäköisiä laatukriteereitä. Se hinta pelkästään ei ole aina ollut se ainoa motivaattori siinä jutussa, mutta tilanne on se, että useinhan nämä kilpailuun osallistuvat tulevat saamaan suurin piirtein kaikki ne laatupisteet, ja sen takia ainoaksi eroksi yleensä jää se hinta, ja sen hinnan kyllä vaan ikävä kyllä tekee se tarjoaja. On ehdoteltu kaikennäköisiä minimihinnoitteluita minullekin, sitä, että pitäisi ajaa sellaisia ynnä muita, mutta ne ovat vähän haasteellisia siinä, että entäs jos kaikki suostuisivat ajamaan sillä minimihinnalla, niin arvallako me sitten katsottaisiin, kuka sen saa ajaa. Tämä on vain järjestelmänä tällainen, ja kyllä siellä pitäisi vaan osata Casio-laskeminen ja vaihtaa patterit riittävän usein, että ne hinnoittelut menisivät oikein. — Kiitos.