Kiitos, arvoisa puhemies! Edellisessä työssäni koulupoliisina kohtasin näitä oppilaita, jotka olivat tuen tarpeessa. Meillä vuosia sitten lopetettiin tarkkailuluokat, on tullut pienryhmiä tilalle, mutta minua itseäni ainakin harmittaa se, että meillä on tämmöinen keskittämispolitiikka nyt koko Suomen valtakunnassa, etenkin suurissa kaupungeissa, että pyritään pienet kyläkoulut ja pienet koulut lakkauttamaan, keskitetään sinne kaupunkiin isoihin kouluihin, on jopa yli tuhannen oppilaan kouluja, jotka eivät minusta ole inhimillisiä sille pienelle lapselle. Olen arvostellut joskus myös sitä, pitäisikö meillä olla alakoulut ihan erikseen eikä yhtenäiskouluna, koska monenlaisia lieveilmiöitä sieltä yläkoulusta valuu sinne alakouluun. Mutta ennen kaikkea meidän pitää säilyttää myös pienempiä kouluja, erikokoisia kouluja mutta etenkin niitä pienempiä kouluja, koska tuen tarve ei ole läheskään niin suuri näissä pienemmissä kouluissa. Siellä on aidosti lapsia, jotka pystyvät myös välitunnit pitämään välitunteina — leikkimään, pelaamaan ja olemaan ulkona. Kaikilla näillä on vaikutusta siihen lapsen motivaatioon siellä koulussa, ja sitä motivaatiota toki tarvitaan kotoa lähtien, elikkä vanhempien tulee kannustaa lapsen koulupolkua varhaisesti ykkösluokasta lähtien koko yläasteen ajan. Tällä on myös suuri merkitys, miten me aikuiset kannustamme lapsia ja nuoria, valvomme heidän koulutehtäviensä tekemistä ynnä muuta. Tässä on paljon tekemistä. En yksin peruskoulua syytä tästä mitenkään, vaan meidän pitää rakenteita muuttaa eikä tehdä näitä niin sanottuja oppimistehtaita, niin kuin minä kutsun näitä jättikouluja. Tarvitaan erikokoisia kouluja, ja osa tarvitsee sitä pientä koulua. — Kiitos.