Arvoisa puhemies! Tosiaan, kun Suomen peruskoulusta puhutaan, niin ei voi kuin ihmetellä sitä rauhallisuutta, millä ollaan lähestulkoon 20 vuotta katsottu, kun Suomen peruskoulun taso on laskenut kakkos- ja kolmossijoilta 20. ja 30. sijoille. Elikkä siis todella voidaan puhua tällaisesta yhtäjaksoisesta syöksystä. Tässä yhteydessä minun mielestäni on tosi kummallista syyttää nyt sitten älypuhelimia ja covidia ja milloin mitäkin, koska nämä samat ilmiöt ovat olleet vallitsevia ilmiöitä myös kaikkialla muualla maailmassa, ja meidän peruskoulun sija on siis laskenut suhteessa koko muuhun maailmaan. Elikkä meidän peruskoulussa on kaikesta päätellen jotakin todella pahasti vialla. Se, mikä tässä yhteydessä nyt sitten ennen kaikkea ihmetyttää, on paitsi se, että mitkään herätyskellot eivät lähde tästä soimaan ja ei ole sellaista kriisitietoisuutta, että jotain pitäisi tehdä, lisäksi myöskin se, että me ei tällä hetkellä mitata sitä, mitä tuolla kouluissa tapahtuu. Se ainoa mittari, mikä meillä on, on Pisa-tulokset. Kyllähän se on niin, että jos haluat saada aikaiseksi jotain muutosta, esimerkiksi parannusta nyt tähän kehitykseen, niin olisi äärimmäisen keskeistä, että peruskoulumme tuloksia ja tekemistä alettaisiin mittaamaan ja seuraamaan niin että me pikkuhiljaa opittaisiin ymmärtämään, mikä tässä mättää. — Kiitos.