Arvoisa puhemies! Hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa Suomen paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palveluiden laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta aina vain hämärämpiin sopimusketjuihin. Hankintalakiesityksellä hallitus kiihdyttää nyt julkisten palveluiden yksityistämistä, heikentää työntekijöiden asemaa ja aiheuttaa samalla valtavat kustannukset julkiselle taloudelle. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia niin sanotuista sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt tällaista omistusrajaa ei ole. Muutos on pienten kuntien näkökulmasta erityisen ongelmallinen mutta aiheuttaa tietenkin ongelmia myös isommille kunnille ja kaupungeille. Myös yksityisille yrityksille voi tästä esityksestä koitua ongelmia. Omistusrajaa koskevan uuden sääntelyn noudattaminen pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet purkamaan paitsi olemassa olevia sidosyksikköjärjestelyjä myös markkinaehtoisia sopimuksia yksityisten kanssa. Mutta ennen kaikkea hallitus pyrkii esityksellään nyt ohjaamaan kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus pelkästään kunnille tästä esityksestä olisi ainakin 600 miljoonaa euroa, hyvinvointialueille satoja miljoonia euroja. Pahimmillaan lisäkustannuksia julkiselle taloudelle arvioidaan koituvan jopa 3–5 miljardia euroa. Kustannuksia syntyy muun muassa olemassa olevan palvelun purkamisesta, uuden palvelun ja järjestelmien sekä infran kilpailuttamisesta ja käyttöönotoista, osakekaupoista, sopimusmuutoksista sekä muutosvaiheen päällekkäisistä henkilöstö- ja sopimuskuluista. Pienille kunnille tällaiset kustannukset voivat olla kohtalokkaita, ja esitetyt muutokset tulevat varmasti johtamaan myös kuntien pakkoliitoksiin. Hallituksen politiikka on kallista yksityistämis- ja keskittämispolitiikkaa. Se on ristiriidassa myös perustuslain takaaman kuntien itsehallinnon kanssa. Yksityiset yhtiöt saavat lakimuutosten myötä entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi on jo nyt arvioitu 38 miljardia euroa, samalla kun kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat lakiesityksellä heikentymään. Sidosyksikköjen piirissä julkisista hankinnoista on noin seitsemän miljardia ja arviolta puolet tästä voitaisiin lakimuutosten myötä ajaa markkinoille, siis noin kolme ja puoli miljardia hankintoja. Julkisomisteisten yhtiöiden Kustos ry tosin arvioi summan paljon pienemmäksi, ehkä vain 50—150 miljoonaksi, koska se olettaa isojen pääomistajien pitävän in-house-yhtiöt itsellään tai siirtävän palvelutuotannon omaksi toiminnaksi. Mutta näin ei suinkaan välttämättä tapahdu, ja pääministeri Orpon hallitus tietää sen. Paine kilpailuttaa ja yksityistää palveluita tulee kasvamaan hallituksen esityksellä ja esityksen myötä kokonaisuutena. Tässä ei ole tietenkään mitään yllättävää, että hallitus tällaista esittää. Orpon hallitus palvelee jälleen kerran EK:n ja Suomen Yrittäjien jäsenkunnan ja samalla myös kansainvälisten suuryhtiöiden yhtiövallan etua. Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei todellakaan vastaa meidän käsitystämme hankintalain uudistamistarpeista, veronmaksajien varojen vastuullisesta käytöstä, kuntien itsehallinnosta, saati työntekijöiden oikeuksien ja julkisten palveluiden ja hankintojen laadun turvaamisesta. Puhemies! Ehdotan, että eduskunta hylkää lakiehdotukset ja hyväksyy vastalauseen 4 mukaiset neljä lausumaehdotusta. — Kiitos.