Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman sopeutustavoitteesta on syytä pitää kiinni, vaikka toteutumisen todennäköisyys laskeekin lukuisista ulkoisista syistä, joista pääosa sellaisia, mihin hallitus ei voi edes vaikuttaa. Ei auta lyödä hanskoja tiskiin, vaikka keskustalle tämä luovuttaminen onkin tuttua puuhaa. Neljä vuotta sitten heidän kehysriiheensä mentiin rinta rottingilla ja Säätytalolta palasi lauma nahkoihinsa asti kerittyjä lampaita. Vanhasen Matti oli ainoa, joka edes tiesi budjetin tunnuslukuja. Muut hehkuivat suut messingillä, kuinka rahaa on jaettu. Taloustutkimuksen kirjallisuus osoittaa, kuinka viime vuosikymmeninä länsimaissa tehdyt verosopeutukset ovat usein epäonnistuneet velkaantumisen vähentämisessä, kun taas menosopeutukset ovat olleet pääsääntöisesti tuloksellisia. Pysyviä menoja on leikattava, jos velkalaiva halutaan saada kääntymään, vaikka alus kääntyy hitaasti ja vasta tulevaisuudessa. Veronkorotukset hidastavat kasvua etenkin kireän verotuksen maissa, sillä ostovoiman lisäksi työn tekemisen kannustimet vähenevät. Näinhän esimerkiksi haittaverot toimivat: verotettava toiminta vähenee. Tuskin kukaan haluaa haittaa työnteolle. Menoleikkauksetkin yleensä vähentävät kysyntää, mutta oikein kohdistamalla ne lisäävät työn tekemisen kannustimia, varsinkin jos menoleikkaukset ja kannustimien parannukset koetaan pysyviksi. Silloin niiden uskotaan myös vähentävän verojen korotuspaineita tulevaisuudessa, mikä lisää kasvua. Mitä pidemmälle sopeutusta lykätään, sitä korkeammiksi veronkorotukset ja menoleikkaukset uhkaavat nousta. Se heikentäisi yritysten ja kotitalouksien luottamusta tulevaan ja siten talouskasvua. Arvoisa puhemies! Oppositio virheellisesti väittää, että hallituksen veronalennukset painottuvat suurituloisille. Tämä on yksinkertaisesti tietoista ja tahallista muunnellun totuuden suoltamista pitkin ruuansulatuskanavaa. Pieni- ja keskituloisten veropaketti on yli 600 miljoonaa euroa. Marginaaliveron lasku on merkittävästi pienempi pala. Keskustalle heidän vaihtoehdossaan tämä oli kuitenkin isompi pala kakkua. Ilta-Sanomat uutisoi viime marraskuussa otsikolla ”Keskusta ehdottaa: veronkevennyksiä hyvätuloisille”. Kuvitelkaa, miten täällä on parjattu hallitusta ja mitä löytyi keskustan vaihtoehdosta. Edustaja Kettunen mainitsi Robin Hoodin. Olisin häneltä kysynyt tarkennusta edelliseen, mutta hän näyttää lähteneen Sherwoodin metsiin. Hallituksen tekemä ansiotuloverotuksen keventäminen painottuen pieni- ja keskituloisiin luo myös houkutusta hakeutua työelämään. Suomessa myös pääomaverotus on kireähköä. Vielä kireämpi pääomaverotus saattoi toimia ennen globalisaatiota joskus 60-luvulla mutta tuskin nykyään. Muistutan myös, että SDP on itse hallituksessa ollessaan aiemmin laskenut merkittävästi yhteisöveroa ja keskusta omassa kasvupaperissaan esitti sille tätäkin suurempaa laskua. Mutta nyt ei kelpaa mikään, vaikka olisi käytännössä samasta asiasta kysymys. On syytä huomioida, että tämän lisäksi pieni- ja keskituloisten käteenjäävä rahapotti kasvaa merkittävästi veronalennusten vuoksi. Esimerkiksi perheenäiti, jonka palkka on 2 400 euroa, saa lisää rahaa 270 euroa, ja perheenisä, jonka palkka on esimerkiksi 3 000 euroa, saa lisää rahaa 380 euroa vuodessa. Siten hallitus perussuomalaisten aktiivisuudella tukee lapsiperheitä pitkälle yli toisella tuhannella eurolla. Tämä hallitus nimittäin ensin palautti verotuksen lapsivähennyksen ja nyt kaksinkertaisti sen. Kaksilapsinen perhe saa vähennyksellä 420 euroa hyötyä ja kolmelapsinen 630 euroa. Sanna Marinin hallituksen aikana tämä oli nolla euroa. Itse asiassa edellisen hallituksen viimeisenä vuotena palkansaajat menettivät 2,4 prosenttia ansioistaan, eli vastaava perhe joutui maksamaan valtiolle 130 euroa enemmän. Opposition luoma mielikuva välikysymyksessä on siis pahasti ristiriidassa todellisuuden kanssa ja tämä välikysymys ristiriidassa nykyisten oppositiopuolueiden aiempien ja nykyisten tekojen kanssa.