Kiitos, arvoisa puhemies! Kuten täällä on moni tuonut esiin, julkiset hankinnat ovat miljardiluokan potti joka vuosi, ja on tärkeätä, että veronmaksajien rahat käytetään hyvin, kustannustehokkaasti. Yksi edellytys sille on, että meillä on tervettä kilpailua reiluilla markkinoilla ja sellaiset hankinnat, jotka tukevat ja vahvistavat näitä reiluja markkinoita. Kyse ei tietenkään ole pelkästään vain rahasta, kyse on myös laadusta. Tämäkin on minusta hyvä pitää mielessä, että julkisia hankintoja ei kannata ajatella vain säästämisen näkökulmasta siinä, että hyödyntää markkinoita, vaan itse asiassa siitä, että voi saada parempia ratkaisuita ja luoda samalla itse asiassa kotimarkkinakysyntää uusille ideoille, palveluille, jotka voivat sitten siitä skaalautua vielä enemmän, ja ajaa esimerkiksi vastuullisen liiketoiminnan kehittämistä. On hirveän tärkeätä terveiden markkinoiden ja reilun kilpailun näkökulmasta, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on aidot mahdollisuudet osallistua erilaisiin kilpailutuksiin. Itsekin jo viime kaudella peräänkuulutin hankintalain uudistamista — itse asiassa jonkin verran myös yhteistyössä nykyisen vastuuministeri Marttisen kanssa — ja sitä, että nimenomaan julkisten hankintojen osalta pitäisi hyödyntää markkinoita täysillä ja hyötyä niistä markkinoista täysillä. Toisaalta olen ollut hyvin huolissani myös tästä in-house-yhtiöiden roolin turpoamisesta, joka osaltaan sitten tulppaa yritystoimintaa ja markkinoiden toimintaa siinä ohessa. Kuitenkin nyt, kun tämä esitys on tullut ja valiokunta on mietintönsä sitten saanut valmiiksi ja lukenut ja kuullut ison, pitkän liudan näkemyksiä, joissa on haastettu tätä esitystä varsin paljon, itsekin totean, että minusta tämä lopputulos ei ole aivan onnistunut. Se on liian jäykkä, ja sillä voi olla hyvin vastakkaisia vaikutuksia kuin mitä on haettu, juuri sen jäykkyyden takia. Lisäksi semmoisten asioiden kuin erikoissairaanhoito, kyberturvallisuus ja matkailun edistämistoiminta näkökulmasta tässä on ilmeisiä haasteita ja riskejä. Minusta edustaja Tynkkynen vastalauseessaan talousvaliokunnassa on hyvin tuonut esille juuri tätä, mikä tässä esityksessä on hyvää mutta mitä riskejä siinä itse asiassa on ja miten sitä tulisi korjata. Selkeä tapa olisi se, että sidosyksiköiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimusta rajattaisiin täsmällisemmin, jotta sillä varmasti sitten aidosti saavutetaan markkinoiden toimivuuden parantamista ja myös ehkäistään samalla näitä tarpeettomia haittoja yleisen edun kannalta välttämättömiin yhteistyörakenteisiin. Myös siirtymäaika voimaantulolle on riittämätön, kuten Tynkkynen vastalauseessaan esittää. Odotan, että edustaja Tynkkynen kertoo enemmänkin tästä, mutta itse totean tässä vaiheessa, että hankintalain uudistus on sinänsä paikallaan mutta tämä uudistus ei ole sellainen, joka on tarkoituksenmukainen. Tämä on liian jäykkä ja sisältää sitä myöten todennäköisesti erilaisia riskejä ja sellaisia vaikutuksia, joista tulemme vielä huomaamaan, että todennäköisesti tämän ruuvaamista tarvitaan jatkossa, varsinkin kun EU:n hankintadirektiivikin tässä uudistuu. Siksipä esitän, että lakiesitys hyväksytään vastalauseen 3 mukaisesti.