Arvoisa puhemies! Tälle hankintalain uudistukselle asetetut tavoitteet, kilpailun lisääminen, palvelutuotannon tehostaminen kustannustehokkaammaksi ja alueellisen elinvoiman edistäminen, ovat tietenkin hyvin hyvin kannatettavia. Mutta kokonaisuutena arvioiden nämä hallituksen asettamat tavoitteet tälle hankintalain uudistamiselle ovat kuitenkin jäämässä vain tavoitteeksi, pelkäksi kirjaimeksi, ja kun koko tätä esitystä arvioi, se on itse asiassa johtamassa aivan päinvastaiseen lopputulokseen. Ydinongelma on se, että kilpailu ei tule lisääntymään, ja taustalla on tietenkin markkinan puute. Erityisesti pienten kuntien kustannukset tulevat nousemaan merkittävästi. Hallintotaakan lisääntyessä tehottomuus lisääntyy sekä alueellinen elinvoima itse asiassa heikkenee, kun pienet kunnat menettävät palvelutuotannon edellytyksiä. Tämän lakivalmistelun aikana annetuista noin 700 lausunnosta lähes kaikki ovat tyrmänneet tämän esityksen, etenkin koska sen vaikutusarvioinnit ovat olleet hyvin heikkoja. Tähän kritiikkiin ovat yhtyneet muun muassa lähes kaikki ministeriöt. Esityksen keskeisin ongelma on tämä hallitusohjelmaan kirjattu kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus sidosyksiköiden käytölle sekä siihen liittyvä hyvin lyhyt siirtymäaika erityisesti kunnille. Tämä muodostaa merkittävän uhan erityisesti pienten kuntien talouksille, niiden palvelutuotannolle ja laajasti muun muassa kyberturvallisuudelle. Lakimuutos käytännössä pakottaisi purkamaan laajoja ja jo nyt hyvin kustannustehokkaita kunnille ja hyvinvointialueille tukipalveluita tarjoavia yhtiömuotoisia yhteistyöorganisaatioita, jotka ovat huolehtineet esimerkiksi ict:stä, ruokahuollosta, palkanmaksusta tai vaikkapa pesulapalveluista. Nämä suuret sidosyksiköt joudutaan pirstomaan nyt pienemmiksi, jolloin menetetään mittakaavahyödyt. Muutosten vaikutukset kohdistuisivat raskaimmin juuri pieniin ja syrjäisiin kuntiin, joilla ei käytännössä ole resursseja kilpailuttaa palveluja tai jotka eivät käytännössä löydä markkinoilta aidosti vaihtoehtoja. Arvoisa puhemies! Tämän uudistuksen muutoskustannusten arvioidaan olevan 450—600 miljoonaa euroa, ja tämä kohdistuisi erityisesti pieniin ja keskisuuriin kuntiin. Erityisesti tässä julkisen talouden tilanteessa tällaisen rahasumman käyttäminen muutoskustannuksiin on täysin vastuutonta, ja edelleenkin kun mitään pakottavaa tarvetta tälle uudelle kymmenen prosentin vähimmäisomistusrajan asettamiselle ei ole olemassa. Hallituksen esittämä kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaade ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon tai EU-vaatimukseen, vaan se on täysin hallituksen omasta hatusta vetämä. Väistämättä nousee ajatus, että onkohan tämän esityksen tavoitteena itse asiassa vain romuttaa pienten kuntien talous ja ajaa ne tällä esityksellä suurempien syliin. Näin harvaan asutun alueen edustajana en voi tätä esitystä millään tavalla kannattaa.