Arvoisa rouva puhemies! Kirurgisessa kastraatiossa muutaman päivän ikäinen porsas laitetaan selälleen, sen iho viilletään auki ja kivekset puristetaan ulos ja siemenjohtimet katkaistaan. On väitetty, että lääkkeet ratkaisevat ongelman. Se on harhaanjohtavaa. Puudute poistaa kivun vain itse toimenpiteen ajaksi, ja kipulääke lieventää jälkikipua noin vuorokauden. Se ei poista porsaan kokemaa piinaa kokonaan. Kudosvauriosta johtuva vakava kipu ja stressi jatkuvat useita päiviä, ja se jopa lisää porsaiden kuolleisuutta. Tutkijat suosittelevat toista kipulääkeannosta 24 tunnin kuluttua, mutta laki ei siihen velvoita. Toimenpide on eläimelle raju, ja siksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA totesi jo vuonna 22 raportissaan, että kirurgisesta kastraatiosta on luovuttava ja se on korvattava immunokastraatiolla eli rokottamisella. Arvoisa rouva puhemies! Tanska on yksi EU:n suurimmista sianlihan tuottajista, jonka tuotannosta peräti 90 prosenttia menee vientiin. Mitä tekee Tanska? Sikäläinen sika-ala on sitoutunut lopettamaan kirurgisen kastraation kokonaan vuoteen 2030 mennessä osana seitsenkohtaista hyvinvointiohjelmaansa. He korvaavat sen pääosin nimenomaan immunokastraatiolla. Jo tällä hetkellä 35—40 prosenttia Tanskan karjuporsaista jätetään leikkaamatta tai immunokastroidaan. Jos globaaleilla vientimarkkinoilla elävä jättiläinen pystyy tähän, miksi me Suomessa emme pystyisi? Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut Luonnonvarakeskuksen kolmevuotista hanketta, joka päättyi toukokuun viimeinen päivä. Hankkeessa tutkittiin muun muassa kastroitujen ja kastroimattomien sikojen kasvatusta ja hyvinvointia, lihan laatua ja jalostusta, sianlihan kulutusta sekä karjunhajun tunnistusmenetelmiä. Myös karjunhajun esiintyvyyttä selvitettiin. Hankkeen tuli myöskin arvioida karjuporsaiden kastraation vaihtoehtojen taloudelliset ja tuotannolliset vaikutukset tuotantoketjussa. On mielestäni epätarkoituksenmukaista, että kielto aiotaan perua jo ennen kuin ministeriön rahoittama hanke on saatu loppuun ja sen tulokset ovat tiedossa. Vähimmäisvaatimus näin isoissa lakimuutoksissa olisi se, että asia on selvitetty perinpohjaisesti ja ministeriön omat hankkeet aiheesta on saatettu loppuun, jotta niiden tulokset voidaan arvioida ennen päätöksentekoa. Kun katsomme lakiesityksestä annettuja lausuntoja, on myöskin selvää, että iso joukko asiantuntijoita, muun muassa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen Tuotantoeläinlääkäriyhdistys, aluehallintovirastot, Luonnonvarakeskus, Eläinten hyvinvointikeskus, ja peräti 82 prosenttia suomalaisista vastustavat kastraatiokiellon kumoamista. Suomalaiset haluavat eettistä ruuantuotantoa ja todellisia tekoja eläinten hyvinvoinnin eteen. Suomen tulee olla aito ja vastuullinen oikeus- ja sivistysvaltio myös eläimiä kohtaan. Mielestäni kiellon peruminen on takaisku eläinten hyvinvoinnille, ja minun mielestäni meidän on pidettävä kiinni siitä edistyksestä, jonka me olemme jo kertaalleen yhdessä lakiin kirjanneet. Nyt tulisi valmistautua muutokseen eikä suinkaan peruuttaa siitä. [Helena Marttila: Hieno puhe!]