Arvoisa puhemies! Suomen kansalaisuuden ei tule olla halpaa jakotavaraa, mutta valitettavasti se on kyllä sitä tähän asti ollut. Meillä on jaettu ihan eurooppalaisessakin vertailussa Suomen kansalaisuuksia hyvin löperöin ehdoin, ja ajattelinkin, että tehdäänpä pientä vertailua. Kymmenen Euroopan maan keskuudessa, joita ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Saksa, Ranska, Espanja, Italia, Iso-Britannia, Unkari, Viro, Suomi on liki poikkeuksetta löperöimpiä ehtoja kansalaisuus- ja kansalaistamispolitiikassaan soveltanut maa, siis ennen kuin tämä hallitus lähti kansalaisuuden ehtoja kiristämään. Aloitetaan ensimmäisestä kiristyksestä, joka tehtiin. Aiemmin Suomessa vaadittiin ulkomaalaiselta, joka Suomen kansalaisuutta haki, viiden vuoden asumisaika. Lähtökohtaisesti viisi vuotta piti olla asunut Suomessa, että voi hakea kansalaisuutta. Näiden kymmenen maan vertailussa suurin osa vaati tuolloin pari vuotta sitten enemmän. Suurin osa näistä maista vaati enemmän asumisaikaa kuin mitä Suomi silloin vaati, sellaiset ihan sivistyneet valtiot kuin Norja, Tanska, Saksa, Espanja, Italia, Viro, Unkari. Nyt vihdoin Suomi päätti parisen vuotta sitten, että perussuomalaisten esityksestä hallituksen toteuttamana asumisaikavaatimusta korotettiin. Entäpä toimeentulovaatimus, siis se, että ulkomaalainen, joka hakee Suomen kansalaisuutta, tulisi tässä maassa omillaan toimeen? Sellaista vaatimusta ei Suomessa ollutkaan aiemmin. Kansalaisuuden ehtona ei ollut erillistä toimeentulovaatimusta. Myös siinä me oltiin näiden vertailumaiden löperöimpien, kevyimmin kansalaisuuksia myöntävien maiden joukossa. Enemmän jo tuolloin vaativat Tanska, Saksa, Ranska, Espanja, Italia, Unkari, Viro. Nyt vaadimme: hyväksyimme toimeentulovaatimuksen jo aiemmin eduskunnassa, toisessa osassa kiristyssarjaa. Entäpä nyt kolmas vaatimuserä, kun lisätään kansalaisuuskoe kansalaisuuden saamisen ehtoihin? Myöskään sitä Suomessa ei ollut. Ei ollut aiemmin kansalaisuuskoetta, toisin kuin suuressa osassa näitä vertailumaita. Aiemmin kansalaisuuskoe oli käytössä Pohjoismaissa, kuten Norjassa ja Tanskassa, keskisen Euroopan maissa, kuten Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, ja toisaalta itäisemmässä Euroopassa, Unkarissa ja Virossa. Suurin osa vertailumaista omasi kansalaisuuskokeen, Suomi ei omannut. Kun yhteensä katsotaan tätä palettia, niin Suomi on käytännössä harjoittanut löperöintä ja lepsuinta kansalaistamispolitiikkaa, myöntänyt kansalaisuuksia löperöimmin ehdoin yhdessä Ison-Britannian ja Ruotsin kanssa. Siinä ovatkin muuten huonon maahanmuuttopolitiikan mallimaat Euroopassa, varoittavat esimerkit siitä, mitä voi käydä, jos maahanmuuttopolitiikkaa harjoitetaan huonosti ja jos kansalaisuuksia jaetaan leväperäisesti. Onneksi Suomi otti opiksi. Jos emme olisi ottaneet — Ruotsikin tällä hetkellä kiristää omaa kansalaisuuspolitiikkaansa — me olisimme käytännössä Euroopan pohjasakkaa tässä vertailuryhmässä. Nyt sekä Suomi että Ruotsi ovat muuttaneet linjaansa, toivottavasti myös Iso-Britannia pikkuhiljaa paineen lisääntyessä. Tämä on yleiseurooppalainen suunta, ja on erinomainen asia, että Suomikin vaatii kansalaistettaviltaan enemmän.