Arvoisa rouva puhemies! Kyse on kansalaisuuslain muutoksen kolmannen vaiheen ykköskäsittelystä. Keskusta on yhtynyt mietintöön. Nyt puheena olevan kolmannen vaiheen päätavoitteena on tiukentaa kansalaistamisen edellytyksiä ja korostaa, että Suomen kansalaisuus seuraa onnistuneesta kotoutumisesta, eikä se ole automaatio. Nyt ollaan luomassa yhtenäinen, ennakoitava ja oikeusturvan huomioiva kansalaisuuskoejärjestelmä, jossa hakijan tulee osoittaa riittävät perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin yhteiskuntatietoedellytys, joka on erillinen kielitaitovaatimuksesta. Hakijan on osoitettava riittävät tiedot suomen ja ruotsin kielellä. Sen mittaamiseksi otetaan käyttöön uusi kansalaisuuskoe, joka on sähköinen, tietopohjainen ja pääosin monivalintakoe. Koe perustuu julkiseen ja ennalta määritettyyn oppimateriaaliin, joka mittaa perustietoja muun muassa perus- ja ihmisoikeuksista, suomalaisesta oikeus- ja hallintojärjestelmästä sekä yhteiskunnan toiminnasta, arjesta ja historiasta — kuulostaa hyvältä. Kansalaisuuskoetta ei vaadita, jos hakija on suorittanut suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon tai suomen- tai ruotsinkielisen korkeakoulututkinnon. Hakijoilta perittäisiin kansalaisuuskokeen osallistumismaksu, mahdollisia uusintakoemaksuja. Tutkintorinnastuksella pyritään vähentämään hakijakustannuksia niillä, joilla osaaminen on jo osoitettavissa. Alkuvaiheen investoinnit kansalaisuusjärjestelmään maksavat noin 4,2 miljoonaa, ja toki tässä byrokratia lisääntyy. Itse näen, että tämä voidaan ajatella investointina välttää tulevaisuudessa kasvavia kustannuksia, joista meillä on Suomessa jo valitettavasti kokemuksia. Maahanmuuttovirastolle tulisi kansalaisuuskoejärjestelmän kokonaisvastuu. Tämä tarkoittaisi kokeen hallinnointia, valvontaa ja kehittämistä, sopimusten tekemistä kokeen laatijoiden ja järjestäjien kanssa. Maahanmuuttovirastoon kohdistuu selkeä lisäresurssitarve ja valmisteluvaiheessa useita henkilötyövuosia sekä pysyvästi noin kolmen henkilötyövuoden lisätyöpanos. Minä vähän hämmästelen sitä, että esimerkiksi synnyinkunnassani Kuhmossa Migriä ajetaan alas, ja siellä on alan ammattilaisia, ja nyt sitten tätä pumppausliikettä tehdään. Ehkä tämä rytmitys voisi olla vähän sujuvampi. Näitä työpaikkoja, mitä tuolta lakkautetaan, olisi voitu tämän lain myötä myöskin säilyttää siellä. En tiedä, minne nämä työpaikat nyt sitten seuraavaksi syntyvät, mutta voisin kuvitella, että nekin keskitetään suuriin kaupunkeihin. Se on hyvä, että Suomen kansalaisuus pitää ansaita, eikä se ole automaatio. Sen ei tarvitse olla automaatio. Keskusta kritisoi ensimmäisen vaiheen muutosesityksen vastalauseessaan sitä, että hallitus on ottanut tavakseen tehdä isoja uudistuksia tuomalla eduskunnalle lakiesityksiä tipoittain. Valiokunnissa on silloin ollut mahdotonta muodostaa uudistuksista ja sen vaikutuksista kokonaiskäsitystä. Hallituksen toinen helmasynti on ollut nojautua hallitusohjelmaan asiantuntija-arvioista ja vaikutuksista piittaamatta. Samaan aikaan, kun hallitus lisää Maahanmuuttoviraston, tuomioistuinten ja poliisien työmäärää ulkomaalaislakien muutoksilla, leikkaa se niiden rahoitusta tuottavuusohjelmallaan. Voimavarojen niukkuus on kuitattu hallituksen esityksissä ja ministeriöiden vastineissa sillä, että tehtävä toteutetaan budjettimäärärahojen puitteissa. Kuitenkin hyvätkin lait ilman riittäviä voimavaroja aiheuttavat sen, että lain tavoitteet jäävät toteutumatta, ja kyllä tässä omalla kohdallani sellainen huoli on, että näitten resurssien puutteen takia tämä hyvä laki voi hidastua ja sen toimeenpanossa olla haasteellisuuksia. Siksi näistä resursseista täytyy todella kantaa huolta ja myös pitää sellaista järjestystä, että ne jatkossa sitten kuitenkin riittävät.