Arvoisa puhemies! Käsittelemme tosiaan pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa, joka on osa ilmastolain mukaista ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää, ja kiva, että ministerikin on täällä paikalla näitä puheita kuulemassa ja niitä kommentoimassa. Nyt esitetty suunnitelma tosiaan pohjaa neljään eri skenaarioon, jotka ovat luonteeltaan vaihtoehtoisia ja kuvaavat tosiaan osin epätodennäköisiäkin yhteiskunnallisia kehityskulkuja. Valiokuntakuulemisissa pidettiin ongelmallisena, että suunnitelmassa esitetään vain yksi skenaario, joka johtaa Suomen 2035-hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen, eli tämän suunnitelman pohjalta ei ole mahdollista vertailla erilaisia toimivia päästövähennyspolkuja. Näin ollen voidaan perustellusti sanoa, että suunnitelma ei täytä ilmastolain velvoitteita. Kestävän tulevaisuuden kannalta on ongelmallista myös se, että skenaariot mukailevat nykyistä elinkeinorakennetta ja tästä suunnitelmasta puuttuu kokonaan sellainen skenaario, joka korostaisi Suomen vahvuuksia ja potentiaalia vihreän siirtymän vauhdittajana ja sitä kautta kokoaan suurempana ilmastokriisin ratkaisujen edistäjänä. Pidän valitettavana sitä, että näiden vahvuuksien ja tämän potentiaalin maksimointia ei ole otettu tässä skenaariotyössä lähtökohdaksi. Oireellista on myös se, minkä valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että missään suunnitelman skenaariossa ei päästä fossiilittoman liikenteen tiekartassa vuonna 22 asetettuun tavoitteeseen liikenteen päästöttömyydestä vuonna 2045. Jos sitten ajatellaan tätä hallituksen ilmastopolitiikan seuraamista ja arviointia, niin on kyllä ongelmallista se, että me saadaan nämä suunnitelmat eduskunnan käsittelyyn, kun hallituskautta on jäljellä enää vajaa vuosi, eli ollaan jouduttu odottamaan niin tätä suunnitelmaa kuin sitten keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa ja energia- ja ilmastostrategiaa. Ja sitten vielä, mikä tässä jo todettiin, tämä suunnitelma annettiin eduskuntaan näiden muiden suunnitelmien jälkeen, jolloin se jää irralliseksi, kun päinvastoin sen pitäisi ohjata näiden muiden suunnitelmien valmistelua. No, sitten vielä tämä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Tässä ministerikin totesi, että maankäyttösektorin päästöjen vähentäminen, maankäyttösektori, on tärkeää, mutta sitten tätä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päivitystä hallitus ei ole suostunut tekemään, vaikka jo alkukaudesta oli selvää, että tämä hiilinielun romahdus olisi sitä edellyttänyt, ja monet asiantuntijat ovat sitä myös peräänkuuluttaneet. Tämä kokonaisuus valitettavasti osoittaa, että Orpon hallituksen ilmastopolitiikka on tarpeisiin nähden riittämätöntä, ja se, että tosiaan suunnitelmia on lykätty kerta toisensa jälkeen, on valitettavaa ja johtopäätös on se, että aidosti ei olla pääsemässä näillä suunnitelmilla ja tavoitteilla hiilineutraaliuteen 2035, vaan työt jäävät nyt sitten valitettavasti tältä osin seuraavan hallituksen harteille, eikä meillä tässä ilmastokriisin etenemisen tilassa olisi varaa heittää aikaa lainkaan hukkaan. Arvoisa puhemies! Vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen todella edellyttää selvästi nopeampaa kokonaispäästöjen nettovähenemää kuin mitä nyt on tapahtumassa, ja tämä muutos on haasteellista toteuttaa pelkästään suorilla päästövähennyksillä ja teknisillä nieluilla. Kun aikaa on enää se alle kymmenen vuotta, niin tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös maankäyttösektorin nettonielujen merkittävää lisäämistä. Mutta tämä kokonaisuus ei nyt ole valitettavasti estänyt sitä, että Orpon hallitus on tehnyt ilmastopäästöjä lisääviä päätöksiä ja samaan aikaan kieltäytyy edes keskustelemasta hiilinielun kasvattamisesta hakkuumääriä maltillistamalla. Arvoisa puhemies! Kun on kysytty lapsilta ja nuorilta, mihin kolmeen asiaan Suomen tulisi keskittyä juuri nyt, niin ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen nousi selvästi tärkeimmäksi. Meidän päättäjien tehtävä on osoittaa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä, että Suomi tekee osansa ja etenee määrätietoisesti kohti asetettuja tavoitteita, ennen kaikkea kohti sitä, että ilmaston kuumeneminen voidaan pysäyttää tasolle, joka mahdollistaa planeetan säilymisen elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma katsoo nimensä mukaisesti tulevaisuuteen, ja sen tehtävänä on osoittaa päätöksenteon pohjaksi niitä polkuja, joilla me saadaan ilmastokriisi torjuttua ja Suomen ilmastotavoitteet saavutettua. Tähän tarpeeseen tämä suunnitelma ei valitettavasti kykene vastaamaan. Lopuksi totean, että jatkossa on varmistettava, että erilaiset ilmastosuunnitelmat muodostavat tarkoituksenmukaisen ja Suomen ilmastotoimia ohjaavan kokonaisuuden ja että ne käsitellään eduskunnassa siten, että suunnitelmat keskustelevat keskenään ja varmistavat osaltaan Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen.