Arvoisa puhemies, hyvät kollegat! Olen valiokunnan mietinnön kanssa yhtä mieltä siitä, että käsillä oleva kansalaisaloite ei sellaisenaan ole toteuttamiskelpoinen. Se poikkeaa siinä määrin perustuslain nykyisestä kirjoitustavasta, että lisäys johtaisi merkittäviin ongelmiin. Näihin ongelmiin en nyt käy yksityiskohtaisemmin. Olen käsitellyt niitä kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa, ja niitä käydään läpi myös mietinnössä varsin perusteellisesti. Mutta käsittelemme nyt kysymystä, joka on paljon suurempi kuin yksittäinen kansalaisaloite tai sen oikeudellinen muotoilu. Puhumme oikeusjärjestyksen tehtävästä heijastaa yhteiskunnan maailmankuvallisia perusratkaisuja, joissa keskustelu eläinten paikasta oikeusjärjestyksessämme on samalla keskustelua siitä, miten arvotamme muita lajeja ja omaa vastuutamme. Muodollisesti kansalaisaloite pyrkii vastaamaan epätasapainoon, joka syntyy, kun perustuslaillinen oikeus, esimerkiksi elinkeinovapaus tai omaisuudensuoja, on vastakkain tavallisessa laissa säädetyn eläinsuojelunormin kanssa. Tiedämme kaikki, että näissä tilanteissa raha yleensä voittaa. Juuri siksi suomalainen yhteiskunta sallii edelleen eläinten massamittaisen kaltoinkohtelun ja miljoonien eläinyksilöiden kuolemanleirit. Järjestelmä on rakennettu niin, että taloudelliset oikeudet painavat enemmän. Tästä syystä perustuslakivaliokunnan mietintö on pettymys. Se tunnistaa kysymyksen vakavuuden mutta päätyy väitteeseen, että tavallinen lainsäädäntö riittää. Samalla se on taas uusi osoitus siitä, miten heikosti Suomi hahmottaa kansainvälisen kehityksen suuntaa ja jää siksi vähitellen jälkeen, kun sen perinteiset verrokkimaat vahvistavat eläinsuojelunäkökulmaa lainsäädännössään myös perustuslakitasoisesti. Näistä syistä kiitän vastalauseen jättäneitä edustajia. Eläinten asemaa on tarpeen vahvistaa perustuslainkin tasolla. Samalla huomautan, että myös useat valiokunnan kuulemista asiantuntijoista olivat tätä mieltä ja jopa valiokunta itse aikaisemmassa lausunnossaan. Arvoisa puhemies! Olen seurannut keskustelua eläinten asemasta tässä talossa nyt vuosien ajan. Olen kuullut tuntikaupalla puhetta eläinten itseisarvosta ja paremmasta kohtelusta ja kuinka tuo puhe sitten hiljenee, kun siirrytään varsinaiseen säädöstekstiin. Muutaman euron lisäkustannus tuotantoeläintä kohden riittää perusteeksi kaikkein brutaaleimmallekin kärsimykselle. Tiedämme, että ainakaan nisäkkäiden kyky tuntea kipua ja kärsimystä ei eroa olennaisesti ihmisen kokemuksesta. Tutkimuksen karttuessa erot myös muihin eläinluokkiin pienenevät koko ajan. Siitä huolimatta Suomessa tapetaan vuosittain satoja miljoonia eläimiä — tuossa on kyllä virhe — kymmeniä miljoonia, joista useimpia on sitä ennen pidetty oloissa, joita emme hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Arvoisa puhemies! Useat valiokunnassa kuullut professorit vertasivat käynnissä olevaa kehitystä historiallisiin yhteiskunnallisiin murroksiin, sellaisiin kuin orjuuden lakkauttaminen ja sukupuolten tasa-arvo. Käsitys oikeuksien piiriin kuuluvista on laajentunut ennenkin, hitaasti vastustuksen kautta mutta kuitenkin. Jokainen muutos on vaatinut ensin ontologisen siirtymän. On täytynyt kysyä, ketkä kuuluvat moraalisen huolenpidon piiriin. Jokainen laajentuminen on aikanaan näyttänyt mahdottomalta tai ennenaikaiselta. Jokainen on edellyttänyt, että joku on ollut valmis sanomaan ääneen sen, mitä ei vielä yleisesti hyväksytä. Kysymys eläinten perustuslaillisesta asemasta on sama kysymys uudessa muodossa. Kansalaisaloitteen 57 000 allekirjoittajaa vaativat, että se on vihdoin aika ottaa vakavasti. Aloitteen muotoilu ei ole kaikilta osin onnistunut, mutta sen sanoma on selvä. Arvoisa puhemies! Tämän päivän politiikassa eläinten asema on vain yksi asia muiden joukossa. Montaa ei täällä salissa ole tänäänkään. Oma käsitykseni kuitenkin on, että kun aika meistä jättää ja jotkut toiset mittaavat valintojamme, arvion ytimessä on vastuumme muita lajeja kohtaan. Kun Hornetit, velkajarrut ja jätevesiasetukset ovat jo aikaa sitten unohtuneet, broileritehtaat ja porsimishäkit muistetaan ja meidän painoarvoamme päätöksentekijöinä punnitaan suhteessa niihin. Siinä arviossa tämä mietintö ei ole meille kunniaksi.