Arvoisa puhemies! ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiä.” — Gandhi. Edustaja Mehtälä nosti tärkeän asian, että kuinka ihmiset tulevat toimeen ja me vain puhutaan eläimistä täällä. Juuri tätä vastakkainasettelua en ymmärrä ollenkaan. On aika, että puhutaan näistä asioista, ja sitten on aika, että puhutaan toisista. Ne eivät ole toistensa vastakohtia mitenkään eivätkä sulje pois toisiaan. Yleensä minua häiritsee myös se asia, että kun keskustelemme eläimistä, osallistujia ei juurikaan ole kovin paljon, vaikka tämä varmaan koskee meitä kaikkia hyvin vahvasti. Mutta silloin kun puhutaan karhuista, susista, ilveksistä, valkoposkihanhista, niin kyllä silloin on täällä paljon enemmän porukkaa puhumassa. Mediakin herää silloin, muuten mediassakin on ihan kuollutta, niin kuin ei tämä olisi tärkeä asia. Se ei tosiaan ole ihmisiltä pois. Tämä häiritsee tässä. Omaishoitajat, lapsiperheet, lapset, eläkeläiset, vanhukset, heidän asemansa, että kaikki pääsevät lääkärille ja kaikki menisi hyvin — ainakin henkilökohtaisesti on ihan huipputärkeätä ajaa heidän asioitaan. Mutta sitten on myös eläimet. Eikö eläimienkin puolesta pitäisi jonkun avata suunsa täällä? Valiokunnan puheenjohtaja Vestman esitteli erittäin hyvin perustuslakivaliokunnan kantaa ja ne syyt, mitkä ovat johtaneet perustuslakivaliokunnan kannanmuodostukseen. Se oli hyvin kattavaa. Näen kuitenkin, että tämän kansalaisaloitteen ydintarkoitus on omasta mielestäni se viesti, että eläinten kaltoinkohtelua ja jopa vuosia kestävää kidutusta tapahtuu täällä Suomenmaassa, ja niistä ei juuri paljoakaan seuraa sanktioita. Nämä kansalaisaloitteen tekijät varmaan ovat jo ihan turhautuneet ja yrittävät jollain keinolla tuoda näitä asioita esille, ja tämä on yksi. Mutta kuten Vestman täällä esitteli, niin se on perusteltua, kuinka hän tämän perustuslakivaliokunnan kannan sanoi, mistä se on muodostunut. Tämä kansalaisaloitteen ydin on erittäin tärkeä: tuoda se eläimen asema kuitenkin ja se, kuinka me voitaisiin sitä kohentaa. Eläinten hyvinvointilaki, joka tosiaan viime kaudella jo tehtiin, auttaa monessa asiassa ja on tehnyt hyviä toimia ja johtanut hyviin asioihin, mutta se ei ole riittävä vieläkään. Niin kuin aikaisemmin jo totesin, eihän lakiasioilla ja sanktioilla hoideta kaikkea kuntoon, vaan asennekasvatuksella, ja sen täytyy lähteä ihan sieltä vauvasta, ihan sieltä lapsesta asti, kuinka me kohtaamme ja kohtelemme eläviä olentoja, tässä tapauksessa eläimiä. Henkilökohtaisesti omasta elämästäni: Olen maatalosta kotoisin, ja meillä on aina ollut tuotantoeläimiä, joita on kohdeltu erittäin hyvin, ja sitten varttuneempana minulla on ollut koiria. Täytyy sanoa niin, että olen tuntenut, että nämä koirani ovat olleet erittäin tärkeässä asemassa, että ylipäätänsä ihminen jaksaa eteenpäin, kun tulee vaikeuksia. Olen huomannut myös, että nämä tuntevat eläimet, tässä tapauksessa koirat, omaavat paljon enemmän empatiaa kuin monet ihmiset, joten se hyötykäyttö on tärkeää eläinten kohdalla. Mutta meidän pitää nostaa tämän keskustelun myötä niitä asioita, jotka parantavat myös eläinten asemaa, ja varsinkin, että näitä kaltoinkohteluja ei tapahtuisi ja sanktioiden niistä pitää olla sitten selkeät, jotta voidaan ennaltaehkäistä rikoksia. — Kiitos.