Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluan kiittää tämän kansalaisaloitteen tekijöitä. Tämä on todella tärkeä aloite, ja olen iloinen siitä, että eduskunnassa tätä on käsitelty ja mekin tänään tästä aiheesta keskustelemme. Todellakin nykyisen lainsäädännön puitteissa eläinten voidaan katsoa olevan suojeltuja esineitä, joita ihminen voi omistaa, ostaa ja myydä, mutta eläin ei todellakaan ole esine. Eläimet ovat tuntevia ja älykkäitä eliöitä, ja mitä enemmän tutkimme, sen enemmän me tiedämme sen, kuinka eläimet ovat todellakin jotakin muuta kuin esineitä. Tietysti tämän tiedon pohjalta olisi myös hyvä päivittää lainsäädäntöä niin, että myös perustuslakiin otettaisiin eläinten oikeudet. Tässä on ollut keskustelua siitä, onko perustuslaki se oikea paikka vai tulisiko sen olla vain normaalissa lainsäädännössä, mutta kyllä minä ajattelen niin, että myös perustuslakia on syytä päivittää aika ajoin ja tuoda sinne myös nyt esimerkiksi nämä eläinten oikeudet, kun me tiedämme ja meidän tietomme myös lisääntyy siitä, että on ihan perusteltua, että näin tehtäisiin. Tietenkään sitä ei voi tehdä hutikoiden ja yhtäkkiä, vaan se vaatii perusteellisen selvityksen, ja sitähän tässä vastalauseessakin nimenomaan korostetaan ja esitetään, että tällainen selvitys tehtäisiin. Kun katsoo asiantuntijalausuntoja, niin itse asiassa nämä lausunnot sisältävät historiallisen vahvaa tukea sille, että eläinten asemaa on tarpeen vahvistaa nimenomaan perustuslain tasolla. Useat asiantuntijat nostavat sen esille. Esimerkiksi eläinlääketieteen tohtori, eläinlääkäri ja kliininen opettaja Kirsi Swan toteaa: ”Eläinten oikeuksien kirjaaminen perustuslakiin varmistaa, että eläinten hyvinvointi otetaan huomioon johdonmukaisesti kaikessa päätöksenteossa ja lainsäädännössä eikä eläinten oikeuksia voida ohittaa muiden intressien vuoksi”. Professori Niko Soininen toteaa: ”Kokonaisuutena arvioiden eläinten perusoikeuksia koskeva kansalaisaloite sisältää merkittäviä oikeudellisia ehdotuksia yhden aikamme suurimman kriisin, luontokadon, hillintään. Se ottaa myös eläinten itseisarvon ja oikeussuojatarpeen asian vaatimalla vakavuudella. Ongelman mittakaavaan ja vakavuuteen nähden perustuslain muutos olisi nähdäkseni oikeasuhtainen.” Myös monet muut asiantuntijat päätyivät tähän samaan ja todellakin nimenomaan sitä kautta, että se tehtäisiin tämän selvityksen jälkeen, ei niin kuin tässä itse aloitteessa suoraan todettiin, vaan nimenomaan tämän selvityksen kautta, kuten vastalausekin toteaa. Me tiedämme, että myös osana kansainvälistä kehitystä eläinten oikeudet on monessa maassa otettu vahvemmin esille nimenomaan perustuslain tasolla, ja esimerkiksi myös Euroopan unionin perussopimuksessa eläinten oikeudet ovat on esillä. Sen takia tietysti myös näiden kansainvälisen kehityksen ja EU-oikeuden myötä olisi hyvin perusteltua, että myös Suomen perustuslakiin ne tuotaisiin, eikä siihen todellakaan ole mitään periaatteellista estettä. Ehkä vielä tästä keskustelusta: Ajattelen niin, että mitä enemmän me tiedämme ja tiedämme myös siitä tavasta, miten me ihmiset kohtelemme muita eliöitä tällä maapallolla, sitä enemmän olisi syytäkin vahvistaa eläinten oikeuksia. Jonkun verranhan on keskustelua käyty myös siitä, pitäisikö myös ympäristöllä olla tämmöinen vahvempi perustuslaillinen oikeus. Siellähän on tietysti se oikeus hyvään ympäristöön, mutta sitäkin katsotaan ikään kuin ihmisen kautta, niin että ihmisellä tulee olla oikeus hyvään ympäristöön. Mutta pitäisikö ympäristöllä olla oikeus? Meillähän on tämmöisiä perinteisiä kansoja, joissa esimerkiksi koetaan, että joella pitäisi olla oikeus. Olen ymmärtänyt, että itse asiassa tämä on jossain myös tuotu lainsäädäntöön, ja jos mietitään vaikka meidän vesien tilaa, niin tämä ei olisi ollenkaan huono asia. Ehkä haluan tässä sanoa edustaja Kiljuselle, joka nosti minusta hyvin esille sen, että ihmisellä tulisi olla vastuu huolehtia luomakunnasta: Me olemme itse asiassa hyvin huonosti tässä onnistuneet, kun päinvastoin me elämme yli maapallon kantokyvyn ja yhdeksästä planetaarisesta rajasta jo seitsemän on ylitettykin. Todellakin meidän pitäisi ottaa vahvempi vastuu. Ehkä sen verran haluan kuitenkin tätä edustaja Kiljusen käsitystä tästä evoluutioteoriasta korjata, että hänellä on vähän virheellinen käsitys siitä, että evoluutio menisi niin, että vahvimmat pärjäävät, [Kimmo Kiljunen: Sopeutuvimmat!] vaan sopeutuvimmat pärjäävät, ja se on eri asia. Valitettavasti tämä käsitys ”vahvimmat pärjäävät” elää aika lailla omaa elämäänsä, ja itse asiassa sen perusteella oikeutetaan monenlaista sellaista, mikä ei todellakaan tule evoluutioteoriasta, vaan se on se sopeutumiskyky, ja siihen itse asiassa monella lajilla kuuluu myös kyky yhteistyöhön.