Kiitos, arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessani en välty siltä huomiolta, että jossain määrin sekaisin menevät kaksi eri asiaa, eli yhtäältä kysymys siitä, tulisiko perustuslaissa säätää eläinten perusoikeuksista, ja toisaalta kysymys siitä, tulisiko eläinten asemaa, oikeuksia parantaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Nämähän ovat kaksi eri asiaa. Nyt käsittelyssä on kansalaisaloite siitä, että eläinten oikeuksista säädettäisiin juuri perustuslaissa. Siitä on nyt kysymys. Eli käsittelyssä ei ole aloite eläinten oikeuksien ja aseman parantamisesta esimerkiksi eläinten hyvinvointilaissa tai muussa tavallisessa laissa. Eläinten hyvinvointilakiin on tässä keskustelussa runsaasti viitattu. Kyse ei ole siis siitä, pitäisikö eläinten hyvinvointia ylipäätään parantaa. Nyt puhutaan siitä, mistä asioista tulisi juuri perustuslain säätää. Perustuslakivaliokuntahan on ollut tämän aloitteen käsittelyssä erilaisessa asemassa kuin tavanomaisesti, siis silloin kun valiokunta arvioi tavallisten lakien tai niitä koskevien lakiehdotusten perustuslainmukaisuutta ja suhdetta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Kuten tosiaan valiokunnan mietinnössäkin todetaan, tämän talon ja tämän salin harkintaa, poliittista harkintaa, muutettaessa perustuslakia rajaa ainoastaan perustuslain 73 §:n mukainen perustuslain säätämisjärjestys. Eli viime kädessä kysymys siitä, haluaako eduskunta hyväksyä tähän kansalaisaloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen, ylipäätään jonkin lakiehdotuksen perustuslain muuttamiseksi, on poliittinen kysymys Suomessa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin omaksunut eräitä perustuslain muuttamiseen liittyviä valtiosääntöpoliittisia periaatteita, joihin viittasin tuossa esittelypuheenvuorossa ja joita valiokunta mietinnössään käsittelee, ja haluan niitä hieman tässä keskustelussa tarkemmin avata. Näitähän voidaan kuvata siis yleisiksi hyvää perustuslain valmistelua koskeviksi periaatteiksi, ja ne ovat tosiaan luonteeltaan poliittisia, eivät oikeudellisesti tämän salin harkintaa sitovia. Mutta niillä on hyvin pitkä tausta valiokunnan käytännössä ja mietinnöissä, ja ne edustavat tällaista suomalaista valtiosääntötraditiota. Ensinnäkin perustuslain suhteellinen pysyvyys. Eli perustuslain asemaan valtion oikeusjärjestyksen perustana ei sovi se, että siihen kohdistuu jatkuvia muutoksia. Muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Valiokunta on myös todennut, että perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutenkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta. Toisaalta valiokunta on todennut, että on pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Toisin sanoen kansalaisen olisi siis kyettävä perustuslain tekstin perusteella hahmottamaan, mikä hänen oikeusasemansa perustaltaan Suomessa on. Valiokunta on lisäksi sanonut, että perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän asiapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta. Nähdäkseni tämä keskustelu, siis tämänpäiväinen keskustelu, tästä kansalaisaloitteesta jo osoittaa sen, että tällaista yhteisymmärrystä Suomessa eläinten perusoikeuksien säätämisestä ei ole. Arvoisa puhemies! Tähän aloitteeseen liittyy tietysti erittäin merkittäviä arvokysymyksiä sekä valtiosääntöteoreettisia kysymyksiä. Kansalaisaloite eläinten perusoikeuksista koskettaa perustuslain perusratkaisuja. Perustuslain 1 §:n mukaanhan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapaudet ja oikeudet. Perustuslain esitöiden mukaan tämä vaatimus ilmaisee perustavanlaatuisten oikeuksien yleisinhimillisen perustan — siis inhimillisen perustan. Kuten valiokunta mietinnössään tuo esiin, kansalaisaloitteen hyväksyminen tarkoittaisi merkittävää muutosta Suomen oikeusjärjestyksen perusteisiin. Ajatus eläinten perusoikeuksien ottamisesta perustuslakiin herättää myös polttavia, perustavanlaatuisia kysymyksiä demokratian ja perusoikeuksien välisestä suhteesta. Kysehän olisi perustuslain muuttamisesta tavalla, joka ottaisi uusia asioita pois kansaa edustavan eduskunnan enemmistön ja lainsäätäjän harkintavallan eli demokraattisen valinnan piiristä. Miten tällainen esitys suhtautuu demokratiaperiaatteeseen eli siihen kansanvallan pääsääntöön, jonka mukaan enemmistö päättää, miten eläinten perusoikeudet demokratian rajoitteena olisivat oikeutettavissa demokratiaperiaatteen kannalta? Oikeusteoreetikko Hans Kelsen on katsonut, että juuri demokraattinen enemmistöperiaate maksimoi yksilön autonomiaa tilanteessa, jossa kollektiivinen päätöksenteko on välttämätöntä. Suomen valtiosääntöteoriassa kriittisiä ja nähdäkseni perusteltuja kantoja perusoikeuksien ja demokratian välisestä jännitteisestä suhteesta on esittänyt ainakin Niilo Jääskinen. Tämä jännitehän siis syntyy siitä, että demokratian tuottamat päätökset voivat olla ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Jääskisen mukaan demokratiaan konstitutiivisessa suhteessa ovat vaali- ja osallistumisoikeudet. No, Suomen valtiosääntöteoriassa on nähty myös niin, että muutkin perusoikeudet ovat konstitutiivisessa suhteessa demokratiaan. Yhtä kaikki, eläinten perusoikeuksilla ei voitane mitenkään nähdä tällaista konstitutiivista suhdetta demokratiaan, siis ihmisten väliseen demokraattiseen päätöksentekoon. On keskeistä huomata, että Suomessa on säädetty eläinten hyvinvointia edistävää lainsäädäntöä, kuten monia muitakin yhteiskunnallisia muutoksia edistäviä tavallisia lakeja, yhtäältä perustuslain estämättä ja toisaalta ilman perustuslain velvoitetta, ja osoituksena tästä on se eläinten hyvinvointilaki. Mikä on siis se ongelma, jota demokraattinen enemmistö ei ole pystynyt ratkaisemaan halutessaan tavallisella lailla, mitä tulee eläinten oikeuksiin? Mikä on se ongelma, joka olisi törmännyt perustuslakiin? Kyse on nimenomaan siitä, mitä enemmistö ei ole voinut tehdä halutessaan. Se, missä määrin ja miten eläinten oikeuksia tai asemaa pitäisi parantaa, on demokraattisen debatin aihe ja sen enemmistön käsissä, kulloisenkin demokraattisen enemmistön käsissä. Sellaista on demokratia. Siitä tässä kansalaisaloitteessa ei ole kysymys. Tässä halutaan ottaa asioita pois demokraattisen eli kansanvaltaisen valinnan piiristä.