Arvoisa puhemies! Ensinnäkin arvostan sitä, että edustaja Kaarisalo sosiaalidemokraateista on täällä läsnä keskustelemassa, koska muita oppositiopuolueiden edustajia ei enää tähän aikaan salissa ole. Heillä on varmasti parempaa tekemistä kuin viettää iltansa täällä. [Riitta Kaarisalo: Minullakin olisi!] Mutta puhuitte ääripäistä, ja te toivotte, että tämä keskustelu ei mene ääripäiden kamppailuksi, kinasteluksi, nahisteluksi ikään kuin perussuomalaisten ja vasemmistoliiton välillä ja että asioita pitäisi käsitellä kiihkottomasti. Pohdiskelin, mihin te siis viittaatte, missä se kiihko on tässä salissa, tai onko täällä jotenkin ääripäisiä mielipiteitä tai argumentteja lennellyt tänään salissa. Itse ajattelen, että ainakin ne ajatukset, joita perussuomalaiset esittävät maahanmuuttopolitiikan saralla tässä salissa, ovat olleet käytännössä valtavirtaisia likimain kaikkialla päin Eurooppaa jo joidenkin vuosien ajan. Siis Ruotsissahan aloitettiin nämä kiristykset heti viimeisimmän vaalivoiton jälkeen. Ruotsidemokraatit nousivat siellä hallituksen tukipuolueeksi, ja Ruotsi on merkittävästi kiristänyt paitsi maahanmuuttopolitiikkaansa myös kriminaalipolitiikkaansa vuodesta 2022 lähtien, ja tulokset alkavat näkyä. Myös Euroopassa laajemminkin tällä hetkellä kansallismieliset puolueet, perussuomalaisten sisarpuolueet, nauttivat laajaa kannatusta ja saavat jo muitakin puolueita omaksumaan omia teemojaan. Mitä enemmän niitä pääsee hallitusvaltaan, sitä enemmän näitä muutoksia saadaan läpi. Ne alkavat normalisoitumaan paitsi näiden puolueiden johdolla myös levitessään muihin puolueisiin. Ei se ole mitään ääripääpolitiikkaa. Tästä on tulossa eurooppalaista valtavirtapolitiikkaa. Ääripääpolitiikkaa taas on pikemminkin noin eurooppalaisten normien valossa se politiikka, mitä harjoittaa esimerkiksi vasemmistoliitto, siis se, että toivotetaan maailma kylään, on se sitten humanitäärisin väylin, perheenyhdistämisen väylin, opiskelijaperustein, kiintiöpakolaisina, työn perässä. Se on aika ääripäistä politiikkaa. Eihän sellaista ole maailmanhistoriassa juuri harjoitettu, ei ainakaan sellaisissa korkean sosiaaliturvan valtioissa, joita ei niitäkään ole kovin kauaa maailmanhistoriassa ollut. Tämä on meidän aikamme, käytännössä minun elinaikani, ilmiö, että on laaja sosiaalivaltio, joka laajasti toivottaa maailman kylään ja nauttimaan niistä etuisuuksista. Se on historiallisesti täydellinen poikkeama, ja se tulee jäämään poikkeamaksi historiassa, koska ymmärretään, että tähän ei ole varaa. Parasta sosiaalipolitiikkaa on olla harjoittamatta huonoa maahanmuuttopolitiikkaa. Kaikista niistä sosiaalisista ongelmista, mistä vasemmisto puhuu, on se kouluissa, on se perheissä, on se Kelan luukulla, on se missä tahansa, tulee entistä pahempia, jos harjoitetaan huonoa maahanmuuttopolitiikkaa, jos maahan tulee ihmisiä, jotka eivät kotoudu, eivät työllisty, [Puhemies koputtaa] eivät tule omillaan toimeen ja tehtailevat rikoksia. Se on huonoa maahanmuuttopolitiikkaa ja se on huonoa sosiaalipolitiikkaa, ja se käy hyvinvointivaltiolle, hyvinvointiyhteiskunnalle kalliiksi.