Arvoisa rouva puhemies! Tässä tuli hieman kiire istuntosaliin, mutta juuri kerkesin vähän hengästyneenä puhumaan. Mutta mennään sitten tähän erittäin tärkeään asiaan, eli nyt ollaan jälleen heikentämässä palkansaajan asemaa, ja me ollaan aivan liian monta kertaa tässä samassa tilanteessa tässä istuntosalissa oltu. Itsellänikin on aika paljon kokemusta työelämän edunvalvontatouhuista, ja olen valitettavasti ollut turhan monissa yt-menettelyissä mukana neuvottelijana. Voin sanoa, että siinä ihmisen, palkansaajan, asema ja perheen elämä muuttuvat aika nopeasti, kun kohtaa yt-menettelyt. Nyt kun näitä aikoja vielä lyhennetään, niin siinä tavallisen nopeasti ihmisen elämä muuttuu ja se kyky reagoida tietenkin heikkenee siinä samaan aikaan. Tätä ketjuttamista, mitä pelkään tosi paljon, että se lisääntyy, olen valitettavasti nähnyt työelämässä kohtuullisen läheltäkin ja jopa tilanteita, että kymmenvuotismitalin on saanut henkilö, joka on määräaikaisilla työsuhteilla. Tämä on sellainen asia, että se minua ihmetyttää tosi paljon, jos kymmenen vuotta on henkilön työpanos kelvannut yritykselle ja ilmeisen iso tarve on ollut, koska on niin pitkään siinä ollut määräaikaisilla ja niitä on aina jatkettu. Minä ymmärrän yrityksen näkökannan siinä, että tällainen henkilöhän on tosi hyvä henkilöresurssi sille yritykselle, koska hänellä on ammattitaito, hän voi tulla ilman perehdytyksiä tai ainakaan mitään raskaita perehdytyksiä ja työhön opastuksia takaisin aina töihin, kun hänelle soitetaan sinne kotiin. Tämäntyyppinen työelämän epätasa-arvo ei saisi lisääntyä, mutta tämä laki kyllä mahdollistaa tämäntyyppistä toimintaa yhä enemmän. Valitettavasti tietenkin tässä työelämässä kohdistuu nyt enemmän naisiin tämäntyyppinen epätasapaino, mitä tämä laki tuo tullessaan. Eli tämmöinen huoli tähän väliin, ja kiitos vielä, arvoisa puhemies, että teillä oli malttia hieman odottaa, että pääsin paikalleni. — Kiitos.