Arvoisa puhemies! Suomen talouspolitiikan keskeisen tavoitteen tulisi olla työn lisääminen, köyhyyden torjuminen ja ihmisten arjen turvallisuuden vahvistaminen. Tällä hetkellä näemme kuitenkin kehitystä, joka kulkee täysin päinvastaiseen suuntaan. Hallituksen talous- ja veroratkaisut ovat perustuneet oletukselle, että leikkaukset sosiaaliturvaan ja veronalennukset korkeimpiin tuloluokkiin vahvistavat kasvua ja työllisyyttä. Käytännössä vaikutukset ovat jääneet olemattomiksi ja monin paikoin kielteisiksi. Työttömyys on kasvanut, eikä kyse ole vain suhdanteista vaan myös politiikkavalinnoista, jotka heikentävät kotimaista kysyntää ja ihmisten luottamusta tulevaisuuteen. Hallituksen käsitys työllisyydestä on kapea. Se katsoo yksilöä mutta sivuuttaa talouden kokonaisuuden. Kun ostovoimaa leikataan ja ihmisiltä viedään turvaa, he eivät kuluta, eivät uskalla investoida eivätkä jaksa kouluttautua. Kotimainen kysyntä kuihtuu ja sen mukana työpaikat. Ei ole työpaikkoja, joihin kannustaa, jos niitä ei ole olemassa. Arvoisa puhemies! Kun sosiaaliturvaa leikataan ja työttömyysturvaa heikennetään samaan aikaan, kun avoimia työpaikkoja ei ole tarjolla, tuloksena ei ole nopeampi työllistyminen vaan kasvava epävarmuus ja köyhyys. Tämä koskettaa erityisesti lapsiperheitä, yksinhuoltajia ja nuoria, joiden taloudellinen liikkumavara on jo valmiiksi vähäinen. Perheiden köyhyys on koko yhteiskunnan epäonnistuminen. Kun toimeentulo heikkenee, seuraukset näkyvät lasten hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja terveydessä pitkälle aikuisuuteen. Tutkimusten valossa tiedämme, että lapsuudessa koettu köyhyys lisää syrjäytymisen ja pitkäaikaisen työttömyyden riskiä. Sosiaaliturvan heikennykset, asumistuen leikkaukset ja kasvavat elinkustannukset muodostavat yhdistelmän, jossa yhä useampi perhe putoaa pysyvästi jälkeen. Kaikkein käsittämättömin arvovalinta hallitukselta on politiikka, joka sysää yhä useampia perheitä jatkuvan taloudellisen stressin alle. Lapsiperheiden köyhyyden kasvu on moraalinen epäonnistuminen mutta myös taloudellinen virhe, sillä jokainen lapsuudessa koettu puute näkyy myöhemmin terveyseroina, koulutuksen keskeyttämisenä ja syrjäytymisenä. Näitä kustannuksia ei voi kuitata exceliin lyhyen aikavälin säästöinä, vaan ne maksetaan tulevaisuudessa korkojen kera. Arvoisa puhemies! Erityisen huolestuttavaa on myös asunnottomuuden kääntyminen jälleen kasvuun — ilmiön, jonka piti Suomessa vähentyä, ei palata. Suomi on pitkään ollut kansainvälinen esimerkki asunnottomuuden vähentämisessä. Nyt tämä myönteinen kehitys on pysähtynyt ja osin peruuntunut. Kun asumistukea leikataan, vuokrat nousevat ja pienituloisten ostovoima heikkenee, yhä useampi ihminen ajautuu tilanteeseen, jossa oma koti ei ole enää itsestäänselvyys. Millainen hyvinvointivaltio on sellainen, jossa asunnottomuus on lapsuuden avainkokemus? Asunnottomuus ei synny tyhjiössä. Se on seurausta tulojen ja menojen epätasapainosta, riittämättömästä sosiaaliturvasta ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta. Näihin ongelmiin ei vastata leikkauksilla vaan pitkäjänteisellä sosiaali- ja asuntopolitiikalla. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan uskottavuutta mitataan siinä, parantaako se ihmisten arkea. Kasvavat työttömyysluvut, lisääntyvä lapsiperheköyhyys ja asunnottomuuden kasvu kertovat, että hallituksen linja ei toimi. Tarvitsemme politiikkaa, joka tukee työllistymistä investoimalla osaamiseen ja palveluihin, vahvistaa ostovoimaa ja turvaa ihmisarvoisen elämän kaikille, ei vain harvoille. Talous on ihmistä varten, eivät ihmiset taloutta varten. Suunnan muuttaminen on paitsi mahdollista myös välttämätöntä, jos haluamme rakentaa Suomea, jossa jokaisella on oikeus työhön, kotiin ja toimeentuloon. Hallitus perustelee talouspolitiikkaansa välttämättömyydellä, vastuullisuudella ja tulevien sukupolvien edulla, mutta oikea kysymys kuuluu, kenen vastuuta nämä päätökset todella kantavat ja kenen harteille niiden seuraukset sysätään. Veropolitiikka paljastaa aina arvot. Kun samaan aikaan leikataan pienituloisten etuuksia ja kevennetään verotusta siellä, missä toimeentulo on jo turvattu tai kaikkein suurinta, viesti on selvä: kaikki eivät ole samanarvoisia talouspolitiikan kohteita. Tätä ei voi selittää välttämättömyydellä, vaan kyse on valinnoista. SDP:n näkökulmasta on selvää, että taloutta voidaan hoitaa toisinkin. Työllisyyttä voidaan vahvistaa investoimalla koulutukseen, palveluihin ja vihreään siirtymään. Köyhyyttä voidaan vähentää turvaamalla riittävä perusturva ja vahvistamalla palkansaajien ja perheiden ostovoimaa. Asunnottomuutta voidaan torjua panostamalla kohtuuhintaiseen asumiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Vahvemmat voivat kannatella heikompia silloin, kun ajat ovat vaikeita.