Arvoisa puhemies! Hallituspuolueissa vaikuttaa tälläkin hetkellä moni sellainen poliitikko, joka on seurannut politiikkaa aktiivisesti tai jopa ollut tässä salissa paikalla, kun valtiovarainministeri Iiro Viinanen toimeenpani valtavia sopeutustoimia vuosina 1991—1995. Sittemmin monet ekonomistit, silloiset valtiovarainministeriön asiantuntijat ja taloustieteen muut ammattilaiset ovat analysoineet lama-ajan leikkausten lopputulosta. Talouskurin aika ei ole tuon jälkeen päättynyt. Velkasuhde on jatkanut kasvuaan, väestö ikääntyy hurjaa vauhtia, oppimistulokset heikentyvät. Hyvinvointivaltio ei ole entisellään. Leikkaamisesta on tullut talouspolitiikan itsestäänselvyys ja ikään kuin synonyymi vastuulliselle taloudenhoidolle. Viinasen aikana tehtyjä talousvalintoja on jälkeenpäin kritisoitu eritoten siitä näkökulmasta, millaisia kasautuvia kuluja lapsiperheiltä ja kaikkein köyhimmiltä leikkaamalla tuotettiin tulevaisuuteen. Silloin ei ollut käytössä välineitä vaikutusarviointiin, ja leikkauksia tehtiinkin — asiantuntijoita lainatakseni — niin sanotusti perstuntumalta. Jonkinlainen suhteellisuudentaju tuon ajan hallituksella sentään oli, ja taloustalkoisiin osallistettiin niin ikään kaikki. Rajujen leikkausten lisäksi hyvätuloisimpien verotusta korotettiin. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus ei ole ottanut onkeensa kummastakaan edellä mainitusta seikasta omaa vastuuaikaansa suunnitellessaan. Nykypäivän lainvalmistelussa vaikutusarvioinnit eri toimenpiteille ja niiden yhteisvaikutuksille on mahdollista teettää. Silti Orpon hallitus on systemaattisesti joko päättänyt olla huomioimatta noita arvioita tai jättänyt ne teettämättä kokonaan. Tuo valittu menettelytapa on johtanut tilanteeseen, jossa sosiaaliturvan leikkaukset ovat kasautuneet kohtuuttomissa määrin samoille ihmisille. Tuon menettelytavan seurauksena olemme jälleen tilanteessa, jossa ensisijaisiksi maksajiksi ja kärsijöiksi on laitettu ne perheet ja lapset, jotka valmiiksi tarvitsevat kaikkein eniten hyvinvointiyhteiskunnan kannattelua. Välineet inhimillisten vahinkojen välttämiseksi ovat olemassa, ja silti Orpon hallitus on talouspoliittisesti valinnut mieluummin soveltaa Viinasen ajan perstuntumaa. Hallituksen yhteiset talkoot eivät ole missään vaiheessa olleet yhteiset talkoot. Siinä, missä Viinasen aikana hyvätuloisetkin osallistettiin talouskriisin hoitamiseen, Riikka Purran johdolla on valittu käyttää velkarahaa kaikista parhaiten toimeentulevien mittaviin veronalennuksiin. Niin sanotuista dynaamisista vaikutuksista ei ole jälkeäkään, sillä talous ei kasva ja kulutus on pysähtynyt. Arvoisa puhemies! Elämme tässä talossa totuuden jälkeistä aikaa. Orpon hallituksen lupaukset ovat täydessä ristiriidassa politiikan toteuman kanssa. 100 000 uuden työllisen sijasta olemme saaneet 64 000 työllistä vähemmän. Suomeen piti saada kasvua ja työllisyyttä, mutta sen sijasta olemme saaneet Euroopan heikoimman työllisyystilanteen. Koulutuksen piti olla hallituksen erityissuojeluksessa. Sen sijaan ammatillisesta koulutuksesta on leikattu 120 miljoonaa, ja kuntien valtionosuusleikkaukset pakottavat kunnat höyläämään perusopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Sotepalveluista ei Orpon hallitus ole kuulemma leikannut euroakaan, vaikka todistamme parhaillamme sairaalaverkon supistamista, sosiaalipalvelutarjonnan heikennyksiä, vanhuspalveluiden leikkauksia ja asiakasmaksujen korotuksia. Hallitus puhuu aivan muuta kuin mitä suomalaisten silmät ja lompakot todistavat. Näitä heikennyksiä perusteltiin ennen kaikkea niin, ettei keneltäkään vaadita kohtuuttomuuksia ja toimenpiteet ovat välttämättömiä velkasuhteen kääntämiseksi laskuun. Totuuden nimessä on voitava sanoa ääneen, että Orpon—Purran hallituksen leikkaukset ovat olleet liian monelle suomalaiselle kohtuuttomia, ja minkä eteen? Velkasuhdetta ei ole saatu taittumaan. Tällainen kansalaisten vedättäminen ja yhteisen panoksen epäkunnioittaminen on häpeällistä. Arvoisa puhemies! Hallitus on perustellut talouspoliittista linjaansa ensi kädessä välttämättömyydellä ja sillä vastuuvapauslausekkeella, että vaihtoehtoja ei ole eikä ole esitetty. Vaihtoehtoja kyllä on esitetty, mutta luonnollisesti ne eivät hallitukselle käy, koska ne eivät ole samoja kuin kokoomuksen käsitys kestävästä taloudenhoidosta. Kestävää taloudenhoitoa olisi suhteuttaa leikkaukset ja investoinnit suhdanteeseen. Kestävää taloudenhoitoa olisi panostaa rakenteisiin, joilla tuotetaan pitkän aikavälin kasvua ja kestävää työllisyyttä. Kestävää taloudenhoitoa olisi rakentaa sosiaaliturva niin, että kenen tahansa on sujuvaa osallistua kykynsä mukaan modernin maailman työmarkkinoille. Kestävää kasvua olisi huolehtia kansan hyvinvoinnista niin, että velkaa ei tahtomattamme kasvateta tulevien vuosikymmenten hallitusten ratkottavaksi. Kestävää taloudenhoitoa on hoitaa taloutta ihmisten, ei vain kylmien lukujen ehdoilla. Vaihtoehtoja kyllä on. Puhemies! Viinasen jälkiä korjaillaan edelleen, ja Purran saksista on tämä valtio saanut [Puhemies koputtaa] tarpeekseen vajaassa hallituskaudessa. Tämä hallitus on valitsemallaan talouspoliittisella linjalla epäluottamuksensa ansainnut.