Arvoisa puhemies! Kansanvallan keskeisimpiä mittareita on se, kokevatko kansalaiset päättäjien onnistuneen tehtävässään. Me oppositiossa arvostelemme hallitusta, kuten demokratiaan kuuluu, mutta paljon painavampaa kuin opposition kritiikki on se, jos kansa tämän talon ulkopuolella kokee laajasti, että hallituksen politiikka on epäonnistunut ja sen lupaukset on petetty, ja juuri niin on nyt käynyt. Hyvä hallitus, joudun toteamaan, että tämän talon ulkopuolella on valtavasti pettymystä niihin valintoihin, joita Orpon ja Purran hallitus on kuluneiden vuosien aikana tehnyt. Suomalaiset ymmärtävät taloutemme vaikean tilanteen. He ymmärtävät, ettei nykyinen eikä tulevakaan hallitus ole helpossa paikassa. He ymmärtävät, että jotakin on tehtävä, mutta sitä suomalaiset eivät hyväksy, että talouden vaikeuksien varjolla tehdään politiikkaa, joka lisää eriarvoisuutta ja kohtelee ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Talouden tila ei pakota leikkaamaan jatkuvasti pienituloisilta. Talouden tila ei pakota heikentämään työntekijöiden asemaa. Talouden tila ei pakota antamaan veronkevennyksiä niille, jotka niitä vähiten tarvitsevat. Nämä eivät ole välttämättömyyksiä, nämä ovat arvovalintoja. Arvoisa puhemies! Viimeisenkin hyväksyttävyyden näiltä valinnoilta vie se, ettei hallitus ole saavuttanut niitä tavoitteita, joilla se on omaa politiikkaansa perustellut. Pääministeri Orpo lupasi 100 000 uutta työpaikkaa ennen kuin hallitus leikkasi kaikkein pienituloisimmilta ja heikensi työntekijöiden turvaa. Suomalaisille luvattiin, että näillä päätöksillä työllisyys vahvistuu. Mutta uusia työpaikkoja ei syntynyt luvatulla tavalla. Sen sijaan syntyi työttömyyskriisi. Työttömyys on noussut, ihmisten epävarmuus on kasvanut, ja luottamus huomiseen on heikentynyt. Ja kun tiedämme, että työttömyys ei ole vain tilastorivi vaan inhimillinen tragedia, tämä tilanne on ennen kaikkea hyvin surullinen. Hallitus on vienyt ihmisiltä turvaa mutta ei ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa tietä ulos kriisistä. Yhtä ponnekkaasti pääministeri lupasi, että velaksi eläminen loppuu. No, ei loppunut. Päinvastoin velkaantuminen jatkuu, ja tulevan hallituksen eteen jää entistä syvempi monttu. Jokainen, joka on seurannut tämän hallituksen velkapuhetta, tietää, ettei kyse ole ollut johdonmukaisesta velan vähentämisestä. Velkaa ei vähennetä rapauttamalla valtion tulopohjaa veronkevennyksillä niille, jotka eivät niitä tarvitse. Velkaa ei vähennetä leikkaamalla pienituloisten ostovoimaa miljardiluokassa ja heikentämällä sitä kautta kotimaista kysyntää. Hallitus puhui vastuusta mutta valitsi edunvalvonnan. Hallitus puhui kestävästä taloudenpidosta mutta ajoi politiikkaa, joka kasvattaa eriarvoisuutta, heikentää ostovoimaa ja jättää laskun seuraaville. Kansa näkee tämän kyllä. Arvoisa puhemies! Tämän politiikan hintalappu näkyy valtiontaloudessa. Velasta ei saatu otetta, ja tulevien vuosien taloudellinen liikkumavara kapenee. Mutta vielä raskaampi hintalappu maksetaan suomalaisissa kodeissa. Se maksetaan siellä, missä rahat eivät riitä arjen kustannuksiin; siellä, missä vanhempi miettii, voiko lapsi jatkaa harrastustaan; siellä, missä lääkärissä käyntiä lykätään; siellä, missä ruokakaupan lasku ja vuokra kilpailevat samoista euroista. Siinä, missä hallitus on tehnyt arvovalintoja leikkausten ja veropolitiikan välillä, moni suomalainen joutuu tekemään pakkovalintoja välttämättömien menojen välillä. Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys tarvittiin, koska asiat olisi voinut tehdä toisin. Tulostaulun tilasta ei voi loputtomiin syyttää Venezuelaa tai Grönlantia eikä Sanna Marinia. Myös peiliin on katsottava. Suomi tarvitseekin suunnan, jossa taloutta tasapainotetaan oikeudenmukaisesti, ei pienituloisimpien lasten, sairaiden, työttömien ja työntekijöiden kustannuksella. Oikeistoideologian sijaan me tarvitsemme politiikkaa, joka vahvistaa myös ostovoimaa ja luottamusta tulevaisuuteen ja luo uskoa myös pienituloisimpiin suomalaisiin. Vain sillä tavalla valtiontalouden haasteet ovat korjattavissa.