Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme lakiesitystä, joka menee suoraan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten elämään. Silloin riman pitää olla korkealla. Silloin ei riitä, että teemme jotain, meidän on tehtävä oikein. Tämän esityksen suurin ongelma on sen painopiste. Se nojaa paljon rajoituksiin, kontrolliin ja suljettuihin rakenteisiin, vaikka lasten kohdalla pitäisi lähteä aivan toisesta suunnasta: suojelusta, kuntoutuksesta ja turvallisuudesta. Lapsi, joka karkaa sijaishuoltopaikasta, on ensisijaisesti löydettävä ja saatava turvaan. Hän ei ole kuitenkaan kiinni otettava ongelma, hän on viesti, viesti siitä, että jokin ei ole kunnossa. Luottamus puuttuu, turva ei toteudu tai apu ei ole oikeanlaista. Jos vastaamme tähän viestiin koventamalla keinoja, emme ratkaise ongelmaa, me siirrämme sitä eteenpäin. On selvää, että vaaratilanteisiin pitää voida puuttua, mutta yhtä selvää on, että kiinniottoihin liittyy merkittäviä riskejä sekä lapsille että ammattilaisille. Siksi on perusteltua, että tällaiset tilanteet kuuluvat ensisijaisesti poliisille, jolla on koulutus ja välineet toimia turvallisesti. Lapsen oikeusturvaa ja kaikkien osapuolten turvallisuutta ei saa vaarantaa. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen huolestuttava osa esitystä on kuntouttava suljettu laitos. Se kuulostaa pehmeältä, mutta todellisuus voi olla jotain aivan muuta. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että tällaisiin laitoksiin liittyy riski leimaantumisesta, psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemisestä ja jopa rikoskierteiden vahvistumisesta. On uskallettava sanoa ääneen: lapsi ei kuntoudu sulkemalla, lapsi kuntoutuu kohtaamisessa, hoidossa ja turvallisessa arjessa. Jos tällaisia laitoksia ylipäätään perustetaan, niiden on oltava aidosti kuntouttavia, ei säilyttäviä, ei rankaisevia. Se tarkoittaa riittävää ja osaavaa henkilöstöä, vahvaa terveydenhuollon läsnäoloa ja ennen kaikkea sitä, että sijoitus on aina viimesijainen keino. Ja aivan erityisesti, alle 12-vuotiaiden paikka ei ole suljetussa laitoksessa missään tilanteessa. Arvoisa rouva puhemies! On myös syytä katsoa kokonaisuutta. Me tiedämme, että lastensuojelun suurimmat ongelmat eivät synny laitoksissa vaan paljon aiemmin. Ne syntyvät silloin, kun oikein kohdennettua apua ei saa ajoissa, kun perhe jää yksin, kun mielenterveyspalveluihin ei pääse, kun arjen tuki puuttuu. Silti tämä esitys ei tartu näihin juurisyihin. Ennaltaehkäisy, varhainen tuki ja arjen palvelut jäävät taka-alalle. Nämä pitää myös korjata. Meidän pitäisi tehdä juuri näin: vahvistaa perheiden tukea, lisätä matalan kynnyksen palveluita ja varmistaa, että yksikään lapsi ei joudu tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto on raskain mahdollinen puuttuminen. Arvoisa rouva puhemies! Lapset eivät tarvitse lisää rangaistuksia. He tarvitsevat aikuisia, jotka eivät luovuta. He tarvitsevat turvallisia paikkoja, joissa voi toipua. He tarvitsevat palveluita, jotka auttavat, eivät järjestelmiä, jotka kontrolloivat. Siksi tämä esitys vaatii vielä korjaamista. Lapsen etu ei toteudu lukituilla ovilla. Se toteutuu silloin, kun lapsi tulee nähdyksi, kuulluksi ja autetuksi. Teen SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden vastalauseen mukaiset pykälämuutosesitykset ja vastalauseen sisältämän lausumaehdotuksen. — Kiitos.