Arvoisa puhemies! Otin vielä puheenvuoron liittyen poliisin virka-apuun, joka tässä nyt on myöskin nostettu tuolta vasemmalta puolelta esille, kuinka poliisin pitäisi nyt hatkanuorten perässä mennä ja niitä etsiä ja ottaa niitä kiinni. Näinhän se käytännössä ei kuitenkaan oikeassa elämässä mene. Poliisi ei hatkanuoria etsi eikä heitä siellä ole ottamassa kiinni, vaan sijoituspaikoilla, lastensuojeluyksiköillä, on velvollisuus etsiä hatkassa olevat lapset ja nuoret, ja sitten kun he kovan työn jälkeen löytävät tämän hatkalaisen, niin kun tilanne on hyvin usein se, että eiväthän he sieltä kovin helpolla lähde mukaan, niin sitten soitetaan poliisille, soitetaan hätäkeskukseen ja pyydetään poliisilta virka-apua, ja se on jo oma prosessinsa, koska virka-apua ei noin vain anneta, vaan päällystövastaavahan siitä päättää sitten aina, annetaanko sitä virka-apua vai ei. Useinhan on myös sillä tavalla, että tehtäviä on niin paljon poliisilla, että he eivät voi sitä virka-apua antaa siihen silloin, ja siinäpä onkin tenkkapoo sitten, että mitäs nyt tehdään, kun tämä hatkalainen on tässä mutta nyt niillä ihmisillä, sillä lastensuojeluviranomaisella, ei ole toimivaltuuksia ottaa sitä heidän hatkalaistaan kiinni. Sitten siinä pitää vain vierellä kävellä tai juosta ja yrittää sitten puhua kauniita, niin että hänet saisi sitten sieltä kyytiin ja mukaan. Tässä on jo lähtökohtaisesti tämmöisiä ajatusvirheitä ja on vedetty mutkia suoraksi vasemmistopuolelta näitten ajatusten ja tilanteitten kanssa. Yksi myös tämmöinen hyvin suorastaan karu esimerkki siitä, millä tavalla nyt on säännelty itsemme suorastaan umpisolmuun, on se, että kun puhelimen käytön rajoittaminenkin on sellainen asia, että jos sitä ei rajoita millään tavalla, lapsi hyvin usein käyttää sitä puhelintaan ja älylaitettaan sitten ympäri vuorokauden, niin että ei nukuta yölläkään vaan ollaan jatkuvasti siinä kiinni, ja jo hänen terveytensä ja hyvinvointinsakin puolesta on äärimmäisen tärkeätä, että sitä edes jollain tavalla pystytään rajoittamaan, mutta tänä päivänä lastensuojelussa tilanne on se, että kysymyksessä on silloin hallinnollinen toimenpide, joka vaatii hallinnollisen menettelyn, jossa pitää järjestää asianomaisten kuulemiset ja täyttää lomakkeita ennen kuin voidaan tämmöinen rajoittaminen sitten tehdä. Tämä on vain yksi esimerkki niistä monista monista todella ihmeellisistä ja merkillisistä konkeloista, mitä lainsäädännöllisesti ollaan saatu lastensuojelulakiin aikaiseksi. Näitä nyt korjataan, ja tämä on äärimmäisen tervetullutta ja tarpeellista, jotta saadaan hoidettua juuri ne asiat, mitä meidän velvollisuuksiin kuuluukin. — Kiitoksia.