Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan pitäisi toimia täysin päinvastoin kuin nyt, mihin suuntaan ollaan valitettavasti menossa, eli näitä arkistoja pitäisi käyttää enemmän eikä vähemmän. Se, että niiden arkistojen luokse pääsyä näin dramaattisesti vaikeutetaan, tietysti tarkoittaa sitä, että niitä ei päästä käyttämään yhtä lailla. Täällä on moni puhunut, että on käynyt arkistokurssin, ja minäkin sellaisen olen käynyt ja pohdin, pitäisikö tällaiset kurssit tuoda vielä hieman laajemmin opiskelijoiden saataville. Ehkä myös jo aiemmin osaksi koulutusta näitä vierailuja olisi hyvä lisätä, ehkä jo siellä toisella asteella, miksei peruskoulussakin, jotta olisi parempi kuva siitä, millaista valtavan hienoa aineistoa meillä on nykyisellään saatavilla ja mitä sillä voi tehdä. Täällä on moni puhunut hienosti siitä, että nämä arkistot muodostavat sen meidän kansakunnan muistin ja sitä tulevaisuutta on hyvin vaikea rakentaa ilman, että me tiedetään, mistä me ollaan tultu. Totta kai täällä on taustalla hallituksen leikkaukset monesta tärkeästä asiasta suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta toivon, että tähän löydetään vielä ratkaisu ja että se ratkaisu ei ole näin epärealistinen, jos ajatellaan, että tämmöinen digitointi voisi korvata sen fyysisen läsnäolon. Totta kai on hyvä, jos aineisto saadaan myös digitoitua, mutta hyvin pieni osa siitä on digitoitu, ja siinä kestää vielä erittäin kauan aikaa, eikä meillä ole näin paljon aikaa hukattavaksi, että me voidaan tässä useita vuosia odottaa, ja vielä on hyvin epävarmaa tämän rahoituksen riittävyyden osalta. Itse asiassa edullisempaa on avata ne arkistot tutkijoiden saataville tällä hetkellä.
Mari Holopainen
VIHRHelsingin vaalipiiri