Kiitos, arvoisa puhemies! Pari asiaa tuli vielä mieleen lisätä tuohon aikaisempaan puheenvuorooni. Itsekin aikoinaan yliopistossa historia-alalla opiskelleena ja arkistokurssit käyneenä jäin vielä miettimään sitä olennaisuutta siinä, millä tavalla opiskelijat oppivat käyttämään näitä aineistoja ja pääsevät tutustumaan niihin. Itselleni jäi sellainen vaikutelma tästä hallituksen esityksestä ja tästä, mihin suuntaan nyt sitten Kansallisarkiston tilannetta ollaan viemässä, että tässä ei ole pelkästään se, että arkisto ei ole enää lähellä, vaan sitten on myöskin se, että opiskelijan täytyisi päästä jonkun aineiston äärelle siksi, että siellähän on myös erittäin vanhoja ja hauraita aineistoja, joitakin historiallisia aineistoja, joita ei edes voida digitoida rikkomatta näitä aineistoja. Eli olisi päästävä sen alkuperäisen aineiston äärelle — ei voida kaikkia tällaisia vanhoja, hauraita papereita lähteä vääntämään mihinkään digitointilaitteisiin. Siitä aiheutuu sitten matkakuluja näille opiskelijoille, jos täytyy lähteä sitten kauemmas sieltä opiskelupaikkakunnalta. Ja tästä digitoinnista vielä se, että vaikka toisaalta se voi tuoda hyvässä tapauksessa hienosti sen aineiston saataville, jos se on digitoitua, niin sitten kun puhutaan siitä, että on aineisto, jota ei ole vielä digitoitu mutta joka joudutaan tätä aineistoa tarvitsevaa tutkijaa tai opiskelijaa varten digitoimaan, niin ymmärtääkseni tässä oli tulossa maksuja näille henkilöille. Sitten jos ei osukaan heti se arvaus oikeaan, mistä se tarvittava aineisto löytyy, vaan joutuukin tilaamaan monta kertaa, niin niitä maksuja tulee sitten useita kertoja. En huomannut, että missään olisi otettu huomioon sitä, että opiskelijat, jotka ovat valmiiksi erittäin pienituloinen ryhmä, saavat tästä ihan kohtuuttomia lisäkustannuksia, jotta he voivat valmistua ja esimerkiksi graduvaiheessa käyttää näitä aineistoja. Jos he joutuvat useita kertoja tilaamaan, niin kuka sen heille sitten korvaa, että he joutuvat nämä aineistot omalla kustannuksellaan tilaamaan? Sitten vielä toinen, eri näkökulma, jota en aiemmin muistanut tuossa nostaa esille: Näitä historiallisia aineistojahan käyttävät myös muut kuin tutkijat. Esimerkiksi historiallisia romaaneja kirjoittavat kirjailijat käyttävät näitä aineistoja, näytelmäkirjailijat, monet muut kulttuurialan ihmiset, jotka myös ovat erittäin pienituloisia näiden opiskelijoiden ja tutkijoiden lisäksi. Vetoaisin nyt vielä suomalaisen kulttuurinkin — ei vain tutkimuksen vaan myös kulttuurin — näkökulmasta, että harkitkaa tätä, onko tässä säästössä oikeasti kyse säästöstä vai jääkö meidän kulttuurista ja tutkimuksesta, suomalaisesta kulttuurista ja tutkimuksesta, jotain aivan olennaista nyt jatkossa näkemättä ja tulematta päivänvaloon. Ne aineistot jäävät sinne arkiston syövereihin, jos niiden äärelle eivät niiden kanssa työskentelevät ihmiset pääse.