Arvoisa rouva puhemies! Tällä hetkellä, niin kuin täällä on hyvin keskustelussa tullut esille, Kansallisarkisto ottaa uuden arkistoitavan materiaalin vastaan digitaalisessa muodossa. Se säilötään tietovarantoihin pilveen, jotka käsittääkseni ovat CSC:n eli suomalaisen valtionyrityksen pilvessä ja sijaitsevat tiukasti Suomen maaperällä nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa. Tietysti kun tieto digitaalisena säilytetään, siitä pystytään tekemään useampia kopioita, säilyttämään sitä useammassa paikassa, mikä lisää materiaalin ja säilytyksen turvallisuutta tulevaisuudessa. Jos vertaa siihen, että se on yhdessä varastossa ollut tähän saakka, niin nyt se on kopioituna ympäriinsä. Käsittääkseni ennen vuotta 1921 luotu aineisto säilytetään ikuisesti myös analogisessa muodossa, mutta siitä eteenpäin, sitten kun aineisto on digitoitu, esimerkiksi massadigitoinnin kautta, sitä säilytetään puoli vuotta tämmöisessä säilytyksessä, jolla varmistetaan, että aineisto on käytettävissä ja on sen laatuista, että voidaan taata sen käyttö tulevaisuudessa, ja jos ei mitään ongelmia huomata, niin sitten tämä analoginen aineisto tuhotaan ja sitten tieto löytyy digitaalisena. Täällä on puhuttu paljon näistä käyttökustannuksista. Se, että materiaali on digitaalisesti käytettävissä, on varastoitu digitaalisesti, säästää valtion kustannuksia huomattavasti. Näitten arkistojen vuokrakulut, käyttökulut ovat huomattavat, ja näitä hyllykilometrejä pystytään tämän digitointiprosessin kautta vähentämään. Niin kuin aiemmassa puheenvuorossa sanoin, niin kyllä tulevaisuudessa myös tämän tiedon käyttö tulee nousemaan aivan uudelle tasolle. Sieltä on nopeampi tehdä haku ja on nopeampi löytää aineistoja, joita ei tähän mennessä ole löydetty tai ei ole tiedetty olevan olemassakaan. Tämä tietysti vaatii nyt tässä siirtymävaiheessa rahoitusta, ja siitä tietysti hallituksessa käydään keskusteluja.