Arvoisa puhemies! Arkistointilain päivittäminen on tarpeen, mutta tässä esityksessä on puutteita, jotka koskevat suoraan tutkimuksen ja opetuksen edellytyksiä. Kansallisarkisto on keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan kansallista muistia. Se, miten sen aineistot ovat saavutettavissa, vaikuttaa suoraan historiantutkimukseen, arkistoalan koulutukseen, viranomaistyöhön ja sukututkimukseen sekä siihen, miten kansalaiset voivat ymmärtää omaa menneisyyttään ja yhteiskunnan kehitystä. Aivan erityisesti luotettavaan historiatietoon perustuva julkinen keskustelu on tärkeä vastavoima menneisyyttä koskevalle disinformaatiolle. Kansallisarkiston viimeaikainen kehityssuunta on kuitenkin huolestuttava. Kansallisarkisto on ilmoittanut merkittävistä muutoksista toimipaikkaverkostoonsa, mikä tarkoittaisi useiden toimipisteiden sulkemista eri puolilla Suomea. Muutoksia on perusteltu taloudellisilla syillä ja siirtymisellä digitaalisiin palveluihin. Historiantutkimus perustuu usein fyysisten arkistoaineistojen laajaan käyttöön. Kansallisarkiston aineistoista on tällä hetkellä digitoitu vasta alle kymmenen prosenttia. Tutkijat joutuvat käytännössä siis vielä pitkään tilaamaan aineistoja, joita ei ole vielä edes digitoitu, tai vaihtoehtoisesti tutkimus alkaakin rajautua ja valikoitua vain digitoituihin aineistoihin. Lisäksi tutkija ei voi läheskään kaikissa tapauksissa tietää etukäteen, missä tutkimukselle olennaiset lähteet edes sijaitsevat, joten niiden tarkka kohdentaminen, kysyminen ja tilaaminen digitaalisena on joskus jopa mahdotonta. Et voi tietää, mitä aineiston sisällä olevaa alakansiota lähdet tilaamaan, jos et ole koskaan päässyt näkemään itse sitä aineistoa. Tätä on historiantutkimus. Arkistoverkoston leikkaukset vaikuttavat myös historian ja arkistoalan opiskelijoihin, jos opiskelijoilla ei olekaan mahdollisuutta tutustua alkuperäisaineistoihin. Tämä heikentää opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia historiantutkimukselle aivan keskeistä lähdekritiikkiä ja erottaa luotettavaa tietoa epäluotettavasta. Tilanne on huolestuttava, sillä lähdekritiikin merkitys vain korostuu tekoälyn aikakaudella. Historian opiskelijat etenkin Oulussa, Joensuussa ja Jyväskylässä joutuvat huonompaan asemaan tämän seurauksena. Kysymys on laajasti koulutus- ja tiedepolitiikasta sekä myös alueellisesta tasa-arvosta. Laissa olisikin huomioitava hallituksen esitystä tarkemmin historiantutkimuksen ja historian ja arkistoalan opiskelijoiden tarpeet sekä alueellisen kulttuuriperinnön merkitys, ja siksi teen ehdotuksen, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen mukaisina. — Kiitos.