Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia erinomaisista puheenvuoroista tähän sotekaksoistutkintoja koskevaan lakiesitykseen. Tämä on ollut varsin mielenkiintoinen käsitellä valiokunnassa, kun olen päässyt käsittelemään tätä sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa että sitten sivistysvaliokunnassa. Ehkä keskustelu on erityisesti kiinnittynyt kätilökoulutukseen ja sen pituuteen. Tämä ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusrakenne on meillä käytännössä muotoutunut ajan myötä ilman tarkempaa säätelyä tuonne nykyiseen muotoonsa. Tuossa 2010-luvulla SOTEKO-hankkeessa eli sosiaali- ja terveysministeriön yhteisessä sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämishankkeessa tätä asiaa pohdittiin, kun ammattipätevyysdirektiivi oli kuitenkin tullut voimaan jo 2005 ja tämän eteenpäin vieminen oli ollut vaikeaa. Tuolloin todettiin työmarkkinatoimivuuden kannalta parhaimmaksi se ratkaisu, että Suomessa ensihoitajat, kätilöt ja terveydenhoitajat valmistuvat ensiksi sairaanhoitajiksi ja sitten niin sanotusti erikoistuvat eteenpäin. Nytten tämä sotekaksoistutkinto luo tähän pohjan, joka täällä monessa puheenvuorossa on hyvin kerrottu. Haluan vielä nostaa erityisesti sen, miksi tämän lakimuutoksen yhteydessä ei kätilökoulutusta nostettu ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi, joka oli joillakin lausunnonantajista suurena ja isona tavoitteena. On tosiaan sillä tavalla, että kätilökoulutuksen toteuttaminen ylempänä ammattikorkeakoulututkintona rikkoisi meidän tämänhetkistä ammattikorkeakoulututkintojärjestelmää ja hämärtäisi tutkintotasojen välistä selkeää työnjakoa. Lisäksi tämä muutos ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi pidentäisi tutkinnon keston yli seitsemään vuoteen työelämäharjoittelun ja työelämäjaksojen myötä ja sitä kautta varmasti vähentäisi koulutuksen haluttavuutta. Siinä mielessä tämä uudistus oli käytännössä pakko tehdä, ja olen erittäin tyytyväinen tähän rakenteeseen, millä se nyt saatiin eteenpäin, ja tällä täytämme tämän EU-ammattipätevyysdirektiivin jatkossa.