Arvoisa rouva puhemies! Hallitus väittää tällä julkisen talouden suunnitelmalla kääntävänsä Suomen talouden kohti kasvua, korkeampaa työllisyyttä ja hallittua velkaantumista, mutta jos katsomme suunnitelman omia lukuja ja hallituksen tekemiä linjauksia, lopputulos on vaatimaton. Hallituksen omat taloustavoitteet karkaavat kauas saavuttamattomuuteen. Valtiovarainministeriö arvioi talouskasvun olevan tänä vuonna heikkoa, noin 0,6 prosenttia, ja vuosina 27—30 bruttokansantuotteen arvioidaan kasvavan keskimäärin vain 1,5 prosentin vauhtia. Talous ei siis kasva hallituksen lupaamalla tavalla. Työllisyys ei kehity tavoitteiden mukaisesti. Työttömyysaste pysyy noin kymmenessä prosentissa tämän vuoden. Työllisyyden ennustetaan kuitenkin kääntyvän kasvuun vuonna 2027 ja työttömyysasteen laskevan 8,2 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tämän toteutumista me kaikki toki toivomme. Ilman merkittävää työllisyyden käännettä parempaan ei talouskasvuakaan tulla näkemään, ja ennen kaikkea luvattu velkaantuminen ei taitu vaan jatkuu ja vain syvenee. Miten tässä näin kävi? On todettava, että julkisen talouden suunnitelmassa on hyvääkin, esimerkiksi panostuksissa t&k-toimintaan, hiilineutraaliudessa ja vihreässä siirtymässä. Suomen on haettava talouskasvua korkeasta teknologisesta osaamisestaan. Näissä kohdissa määrärahoilla edistetään muun muassa ympäristön ja luonnon hyvinvointia sekä vähennetään päästöjä tukemalla uusiutuvaa energiaa sekä edistetään joukkoliikennettä. Tästäkin huolimatta julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen nousee tämän hallituksen toimien seurauksena kovaa vauhtia kohti sataa prosenttia. Julkinen velka suhteessa bkt:hen kasvoi viime vuonna hyvin nopeasti, 6,2 prosenttiyksiköllä jo 88,5 prosenttiin. Tämä on ikävä tosiasia, josta ulos pääseminen tulee vaatimaan pitkän aikavälin poliittisten valintojen savotan — sellaisen, johon taidamme ehtiä kaikki vielä mukaan. Arvoisa rouva puhemies! Samaan aikaan, kun hallitus epäonnistuu talouden perusasioissa, se tekee lisää päätöksiä, jotka heikentävät ihmisten arkea ja palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollossa hallitus jatkaa ja laajentaa Kelan valinnanvapaus- ja Kela-korvauskokeilujaan. Kela kertoi jo huhtikuussa, että kokeilua ovat hyödyntäneet eniten kaupunkilaiset ja suurituloiset. Yhdenvertaisuustavoite ei ole toteutunut, ei ainakaan kokeilun alkuvaiheessa. Tästä huolimatta hallitus on päättänyt kehysriihessään laajentaa kokeilua. Tutkimusvalikoimaa kasvatetaan, yleislääkärikäyntien enimmäismäärää nostetaan kolmesta kuuteen vuodessa, ja kokeilua jatketaan vuoteen 2028 asti. On aiheellista kysyä, miksi ihmeessä. Useat asiantuntijat ovat todenneet, että tämä ei ole järkevin tapa vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Hyvinvointialueiden rahoitus on täysin yleiskatteellista, eikä sitä ole korvamerkitty perusterveydenhuoltoon. Alun perin olisi ollut mahdollista ohjata rahat suoraan alueille ja näin mahdollistaa palvelujen ostaminen yksityisiltä tai järjestää ne julkisesti ja yhdenvertaisesti. Nyt näyttää siltä, että ne, jotka jo ennestään käyttävät yksityisiä palveluita omasta pussistaan, saavat jatkossa saman käytännössä ilmaiseksi. Ne, joilla tarve on suurin mutta maksukyky pienin, eivät hyödy tästä mitään. He eivät hyödy mitään, mutta heidän terveydenhuollon asiakasmaksunsa korottuvat. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että lääkäriin ei enää taloussyistä mennä, ja näin kansanterveys heikkenee. Suomen tulisi olla maa, jossa hoitoonpääsy ei riipu lompakon paksuudesta. Hallituksen kehysriihen päätösten myötä asiakasmaksuja kuitenkin korotetaan ja uusia maksuja otetaan käyttöön, mikä on herättänyt keskustelua pienituloisten aseman heikentämisestä. Tämä on huonoa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Vai onko tämä Kela-korvauksen kokeilu kohdennettu tulonsiirto niille, jotka eivät sitä edes välttämättä tarvitse? Samaan aikaan toisaalta hallitus leikkaa idealistisin motiivein sotejärjestöjen rahoitusta. STEA-avustuksista leikataan tämän hallituskauden aikana noin puolet eli 190 miljoonaa euroa. Kyse on järjestöistä, jotka tekevät ennaltaehkäisevää työtä, tukevat mielenterveyttä, auttavat heikoimmassa asemassa olevia ja palvelujärjestelmää. Siten hallitus heikentää niitä toimijoita, jotka auttaisivat kuorman kantamisessa.