Arvoisa puhemies! Joka aamu, kun vien omaa kaksivuotiasta poikaani päiväkotiin, olen todella ylpeä Suomesta. Samoin olin aivan äärettömän ylpeä, kun hain omaa äitiäni selkäleikkauksesta sairaalasta, ja hän iloisesti pystyi toteamaan, että enää ei satu. Me suomalaiset jaetaan hyvin laajasti yhteiset arvot ja yhteiset tavoitteet reilusta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, mutta arvot ja tavoitteet eivät pyöritä tätä maata. Me emme voi äänestää, puhua tai toivoa itseämme hyvinvoiviksi. Elintaso, hyvä yhteiskunta pitää ansaita joka ainoa päivä maailmanmarkkinoilla sillä, että suomalaisia tuotteita menee kaupaksi, meidän palveluille on kysyntää ja vastuullisella taloudenpidolla, ja sen takia tämä hallitus on tehnyt niin paljon. On täysin totta, että tulevillekin hallituksille jää paljon työtä, mutta sekin on totta, että tällä erityisesti demarien valitsemalla surullisella pelottelulla, synkistelyllä ei yhtään työpaikkaa Suomeen synny, vaan toimella, tekemisellä. [Puhemies koputtaa] Ja jos saan loppuun keventää, niin sekin on täysin totta, [Puhemies koputtaa] että Suomi ansaitsee parempia oppositiopuheita.