Arvoisa puhemies! Voin omalta osaltani vakuuttaa, että jätän tämän illan puheenvuorot tähän, mutta ajattelin palata vielä nyt tämän keskustelun ytimeen eli todella tähän julkisen talouden suunnitelmaan, joka nyt meillä lähetekeskustelussa on. Tästä sitten lähtee jokaisen valiokunnan käsittely, ja aikanaan valtiovarainvaliokunnan mietinnön valmistuttua palaamme tähän saliin. Toivoisin nyt, kun tässä talossa ihan jokaisessa valiokunnassa tätä julkisen talouden suunnitelmaa käsitellään, että tätä käsiteltäisiin erityisellä vakavuudella juuri sen takia, että nämä suunnitelmavuosien lukemathan ovat sellaisia, että ne eivät voi päästä tapahtumaan. Tämähän on se valitettava tosiasia. Me emme voi tässä yhteiskunnassa mennä siihen tilanteeseen, että normaalioloissa — siis normaalioloissa — yhden vuoden alijäämämme olisi yli 17 miljardia euroa. Mikäli näin pääsee käymään, niin kyllä se tarkoittaa silloin sitä, että se yhteiskuntamalli, joka meillä on, tulee jossakin vaiheessa tiensä päin. Näin se vaan on, kun katsoo niitä alijäämäkehityksiä, joita tämä suunnitelma antaa. Siksi olisi ihan hyvä, riippumatta siitä, mitä tähän mietintöön kirjataankaan, että ainakin jokainen meistä kävisi nämä ajatusleikit läpi, että minkälaisia toimenpiteitä on välttämätöntä tehdä tulevaisuudessa, jotta tämä tilanne saadaan hallintaan ja tämä tilanne saadaan käännettyä. Kun paljon on puhuttu tästä finanssipolitiikan ohjauskehikosta, josta myös tätä kansanomaista nimeä ”velkajarru” käytetään, niin senkin jälkeen on hyvä muistaa, että mikäli onnistuisimme siinä, että seuraavalla vaalikaudella velkaa tuottavan sektorin alijäämä saataisiin painettua maksimissaan sinne miinus 2,5 prosenttiin, niin senkin jälkeen se tarkoittaa, että me edelleen otamme uutta velkaa joka vuosi lähes kahdeksan miljardia euroa. Tähän on hyvä pysähtyä. Siis todella, jos senkin tavoitteen jälkeen, mikä on äärimmäisen kova, tässä onnistuttaisiin, niin sekin vain puolittaisi nykyiset alijäämät — siis puolittaisi nykyiset alijäämät. Tämä kertoo, kuinka krooninen ja syvä meidän tilanteemme on, ja tämä on välttämätöntä saada käännettyä, koska mikäli niin ei käy, niin sitten todella olemme siinä tilanteessa, että seuraavan kerran kun pilliin vihelletään, tulee pandemia tai jotain muuta vakavampaa, niin kriisinkestävyytemme on olematon. Siinä tilanteessa emme enää pystyisi ottamaan vastaan iskua valtiona, yhteiskuntana kansalaisten ja yritysten puolesta, niin kuin tehtiin esimerkiksi korona-aikana, niin kuin tehtiin Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen. Jos haluamme, että meillä edelleen on kriisinkestävyyttä, jos haluamme, että meillä edelleen on hyvinvointivaltio olemassa, meidän on välttämätöntä saada nämä vuosittaiset alijäämät pienemmiksi. [Tuomas Kettunen: Hyvä puheenvuoro!]