Arvoisa puhemies! Näin heti alkuun on helppo monilta osin yhtyä niihin puheenvuoroihin, joita sekä edustaja Bergbom että Lohi pitivät tässä aiemmin liittyen nyt sitten noihin seuraavan vaalikauden talouden tasapainotustalkoisiin, jotka eittämättä isot ovat. Siinä ei tarvitse varmaan kovin kummoinen ennustaja olla, eli kun nyt sitten nämä viime viikollakin julkaistut uusimmat valtiovarainministeriön ennusteet ottaa huomioon, niin kyllähän se tasapainotustavoite ensi kaudelle näyttää tässä entisestään nousevan johtuen juuri siitä, että meillä varsinkin tämä kasvun pohja on pettänyt jälleen ja toisaalta sitten tämä menojen kasvuvauhti on entisestään kiihtynyt. Miten tätä lähdetään ratkaisemaan? Tässä on monta kertaa tuotu esille se, mitkä menot on pakko maksaa. Se on totta, että korkomenojen osalta on vaikea tehdä mitään sellaista muutosta, jolla lyhyellä aikavälillä olisi jonkunnäköistä merkitystä. Tärkeintä on pitää uskottavuus Suomen omissa käsissä, jolloin ainakin huolehditaan siitä, että se kasvupaine siellä ei ainakaan nouse. Se on totta. Sitten on tämä puolustusmenot-kysymys, josta tässä salissa hyvin samanmielisiä ollaan, että olemme sitoutuneet näihin puolustusliiton tavoitteisiin siellä vuoden 35 tasossa. Mutta niidenkin osalta on varmaan hyvä pohtia, miten näitä menolisäyksiä käytetään, mihin niitä kohdennetaan. Ensimmäinen asia on varmaan se, että ne täytyisi kohdentaa siten, että niillä olisi maksimaalinen vaikutus myös meidän omaan kansantalouteemme myös kansantaloutta vahvistavasti. Senpä takia pitäisi olla tavoitteena, että vähintään puolet tästä kasvusta, joka siinä vuoden 35 tasossa on tapahtumassa kolmella miljardilla eurolla, pitäisi toteuttaa siten, että se vahvistaa kansantalouttamme, jolloin kansantalouden kasvu voisi siitä puolellatoista miljardilla vahvistua. Tämä tavoite ei nyt ole kovinkaan kunnianhimoinen verrattuna siihen, mitä vaikkapa muissa Euroopan maissa on tehty. No, myös siellä puolustusmenojen sisällä on varmaan syytä, jotta sillä olisi maksimaalinen kasvuvaikutus, niitä menoja kohdentaa tutkimus‑, kehitys‑ ja innovaatiotoimintaan, varsinkin kaksikäyttötuotteiden puolella. Silloin kun näin tehtäisiin, on varmasti syytä ajatella siten, että muissa tk-menoissa voidaan tulla alaspäin ja silti huolehtia siitä, että tästä sitoumuksesta, jos siitä parlamentaarisesti halutaan kiinni pitää, voidaan pitää kiinni. Sitten kun tullaan tänne muihin menokohteisiin, niin varmaan tosiasia on se, että mikään hallituspohja, joka mahdollisesti seuraavien vaalien jälkeen muodostetaan, ei pääse pakoon sitä, että tätä menojen kasvuvauhtia täytyy tavalla tai toisella hillitä. Ovatko sitten käytössä jälleen jonkuntyyppiset indeksijäädytykset, joita niin tämä hallitus kuin edellisetkin hallitukset ovat käyttäneet, vai onko sitten kysymys siitä, pitääkö meidän ylipäätänsä lähteä purkamaan tietyistä menoista näitä indeksisidonnaisuuksia ja tuoda politiikka takaisin politiikkaan? Silloin joka vuosi joutuisimme sitten pohtimaan, missä ovat ne kohteet, joihin me kustannustason nousun johdosta haluamme vahvistaa määrärahoja. Pitäisin tätä ihan tutkimisen arvoisena kysymyksenä. Sama liittyy itse asiassa kyllä verotuksenkin puolelle. Monihan tässäkin salissa harvoin hahmottaa, että meidän suurin vuosittainen veronkevennys, jonka me teemme, on tosiasiassa tuloverotuksen puolella indeksitarkistukset. Ne otetaan aina kuin manulle illallinen, eikä siitä täällä koskaan kulloistakaan hallitusta hirveästi silitellä tai tulla torilla kiittämään, että kiitos, kun tämän teitte. Se mittaluokkahan itse asiassa siellä suunnitelmavuosilla, jos katsotte niitä veroperustemuutoksia julkisen talouden suunnitelmasta, on tulevalla suunnitelmakaudella joka vuosi yli 700 miljoonaa euroa. Kysynpähän vaan, onko se aivan poissuljettua, että myös tätäkin kokonaisuutta tarkasteltaisiin tai ainakin niin, että jos on halua laajentaa joitakin uusia vähennyksiä tai parantaa nykyisiä, niin tätä kokonaisuutta katsottaisiin siinä yhteydessä. Sitten on varmasti suoraan sanottava, että kun joudutaan tekemään menosäästöjä juuri sen takia, että meillä kuitenkin julkiset menot ovat vertailumaihin nähden erittäin korkealla tasolla, niin kyllä samaan aikaan joudutaan myös täällä veropuolella tekemään toimenpiteitä. Näitä kun lähtee yhdistelemään, niin uskoisin, että näistä konkreettisista esimerkeistä, joita täällä on tässäkin keskustelussa todettu, niistä esimerkeistä, joita täällä tälläkin kaudella on vaihtoehdoiksi esitetty, tämmöinen lista saadaan kyllä kasattua, jolla julkista taloutta voidaan vahvistaa. Sitten siitä, jos arvoisa puhemies sallii, mikä on näiden suorien toimenpiteiden, joko menotoimenpiteiden tai tulotoimenpiteiden, suhde tähän kokonaisuuteen: minusta se on selvä, että niin kauan kuin me alijäämämenettelyssä olemme, jotta sieltä pois pääsemme, siinä korostuvat suorat toimenpiteet, jotka näkyvät joko menoissa tai tuloissa. Siihen, mitä tapahtuu sitten sen jälkeen, mikä vaikuttaa vuoden 31 tilanteeseen, totta kai myös suhdanteilla tulee olemaan merkitystä ja niillä toimenpiteillä, joilla pystytään esimerkiksi kasvun pohjaa vahvistamaan [Puhemies koputtaa] tai pystytään tulevaisuudessakin menojen kasvupainetta hillitsemään.