Arvoisa puhemies! Tämähän on todella mielenkiintoinen paketti, jota on väännetty Euroopan unionissa hartaasti, syvästi ja pitkään. Oli ilo toimia silloin Euroopan parlamentin jäsenenä ja tuoda suomalaisia terveisiä, joita tässä vieläkin saamme katsella, kun komissio antaa tulkintoja muun muassa biopohjaisten raaka-aineiden käytöstä muovipakkauksissa. Suomalaista yritys- ja osaamistoimintaa on sillä puolella varsin paljon, ja siinä toivotaan jatkuvasti hallituksen aktiivisuutta yhteydenpidossa komissioon, sillä tässähän käytiin suuri taistelu biopohjaisten pakkaustuotteiden ja muovipakkaustuotteiden välillä. Muovipakkaustuotteet ovat useimmiten näissä tulkinnoissa öljypohjaisia eivätkä mitenkään ympäristöystävällisiä. Silloin kun yritettiin sitten uusiokäyttöä määritellä, niin onhan se typerää — jos meillä oli pahvinen mahdollisuus, joka pahvi vielä monesti meillä kierrätetään, mutta Euroopassa sitä ei osata — tarjota meille väkisten vaikkapa ranskalaista ideaa ja mallia, että meillä pikaruokapaikoissa käytettäisiin sitten aina muovikuppia sen sijaan. Tätä taistelua on käyty, ja minä luulen, että sillä jatkoakin on, ja meidän täytyy olla siinä vain ymmärrystä lisäämässä, tekemässä kaikkea. Komission alkuperäinen esityshän meni tässä liian pitkälle, kun ajateltiin, että kielletään kokonaan kertakäyttöpakkaukset esimerkiksi alle puolentoista kilon hedelmille. Minä ajattelin, että minä en kehtaa mennä kotiin, jos minä sanon, että suomalaiseen paperipussiin ei saa enää ostaa kiloa tomaatteja, mutta nyt se on muuttunut niin, että se on kertakäyttömuovipakkausten kieltämistä. Eli nyt kyllä tästäkin minusta on hyvä Suomessa tietää kaikkien kuluttajienkin, että osataan valvoa ja että erityisesti yrittäjille, jotka tekevät, tulee myös kieltoja muovin käyttöön. Kun menet juomaan paikan päälle kahvilaan kahvia, olipa amerikkalainen iso ketju tai muuta, heillä täytyy olla tarjota muuta kuin se kertakäyttöpahvikuppi, kun olet vakiintuneessa kahvilatarjoilussa. Eikä siellä voi olla sitten pöydillä jokaiselle pieniä annospakattuja ketsuppikuppeja, vaan sen täytyy olla isommissa pakkauksissa, tai kun menet hotelliin, niin nämä pikkusaippuamuovit ja muut tulevat kielletyiksi. Eli ihan konkreettisesti tästä pitäisi puhua muovin vähentämislakina, jota me nytten käsittelemme täällä, jotta me pääsemme roskaamisesta ja turhasta jätteen tuottamisesta näillä sektoreilla eroon. Toivon niin, että kun nämä aika tarkkaan asetuksessa yhdessä EU-maiden kesken määritellyt kompromissit pannaan toimeen, yrityksiltä itseltänsä löytyy paljon muitakin ideoita omassa ympäristövastuullisuudessaan vähentää muovin turhaa käyttöä ja turhaa roskaamista. Olen aika ylpeä siitä, että jotkut keksivät haukkua pahvikuppimepiksi, kun nytten emme enää kiellä pahvikuppeja, joissa on vain viisi prosenttia muovia, kun ne ennen tätä lainsäädäntöä kiellettiin. Jos niissä oli biotuotetta vaikkapa 98 prosenttia tai 94 prosenttia, niin ne tulkittiin muoviksi saman tien, jos niissä oli vain se kalvo, joka esti esimerkiksi lämpimän nesteen läpituloa. Tämä on Suomelle hyvä vientitoimintaa.