Arvoisa rouva puhemies! Esityksen tavoitteena on uudistaa kotoutumispalvelut vastaamaan hallitusohjelmaa, jonka mukaan kotoutumispolitiikka perustuu kielen oppimiseen, työntekoon sekä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymiseen ja sen sääntöjen noudattamiseen. Lopputuloksena kotoutuminen on sekä kannustavaa että velvoittavaa ja myös korostaa maahanmuuttajan omaa vastuuta. Termi ”kotouttaminen”, joka pesiytyi viime hallituskaudella voimakkaasti suomalaiseen kielimaisemaan, on mielestäni hiukan harhaanjohtava — aivan kuin kuka hyvänsä voitaisiin kotouttaa Suomeen ilman omaa tahtoa. Se, että Suomi kotouttaa maahanmuuttajia, kuulostaa tässä salissa vihervasemmiston sosiaalipolitiikalta, jossa sana ”paapominen” on korvattu ”kotouttamisella” — aivan kuin uuteen kotimaahan kotiutuminen ja sopeutuminen olisivatkin täysin sen maan ja yhteiskunnan vastuulla eikä sillä maahantulijalla itsellään ole mitään vastuuta tai velvollisuutta. Ainoa maahanmuuttajan velvoite edellisen hallituksen linjan mukaan olisi ottaa vastaan ilmaista rahaa ja täydellinen ylläpito ja sosiaaliturva ilman mitään vastavuoroisuutta. Tämä on ollut aivan täysin väärä suunta, ja onneksi siihen on tämän hallituksen myötä tullut nyt suuri muutos ja tehdään vihdoin tällaisia lakiuudistuksia, joissa vältetään Ruotsissa tehtyjä virheitä. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla tiukkaa ja Suomelle hyödyllistä eikä sellaista kuten tämän hallituskauden alkuun asti, mikä oli ”kaikille rajat auki ja Kela-kortti käteen” ‑politiikkaa. Tätä Suomessa on aikaisemmin ollut, ja se on perustunut lapselliseen ja sinisilmäiseen solidaarisuuteen. Riippumatta siitä, onko maahanmuuttajan roolissa suomalainen Irakissa vai irakilainen Suomessa, olemme varmaankin tässä salissa kuitenkin samaa mieltä siitä, että paras väylä sopeutua uuteen kotimaahan on työn, kielitaidon ja kyseisen maan kulttuurin omaksumisen kautta. Vain osallistumalla suomalaisen arjen pyörittämiseen ja opettelemalla kielen on mahdollisuus omaksua suomalaiset arvot ja ymmärtää suomalaista lainsäädäntöä tai niinkin yksinkertaista asiaa kuin tasa-arvoista yhteiskuntaa. Tämä hallituksen esitys painottaa kielitaidon osuutta oleellisena osana kotoutumista. Esitys integroi kielen opiskelun paremmin osaksi työvoimakoulutusta ja työharjoittelua — ei enää pelkkiä kielikursseja toivoen kurssin itsenäisesti ja maagisesti johtavan opinnoissa ja työelämässä eteenpäin. Meillä on aivan tarpeeksi ja aivan liikaa esimerkkejä siitä, miten kotoutumispolitiikka on toiminut tähän asti. Etenkin pääkaupunkiseudulla alkaa olla uusi normi, ettei palvelua välttämättä saa enää suomeksi, palvelualan kielenä toimii englanti — ja yrittäkääpä saada palvelua ruotsiksi, jota monet kantasuomalaiset sukupolvet ovat väkipakolla opiskelleet. Palvelualan lisäksi meillä on esimerkkejä myös paikallispolitiikasta, kuinka kaupunkien valtuustoihin voi päästä hyvinkin vajavaisella suomen kielen osaamisella, ruotsin kielestä nyt puhumattakaan. Tämä kertoo omaa tarinaansa siitä, miten tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat kasvaneet omiksi erillisiksi ryhmikseen kaupunkien lähiöissä. He eivät koe tarvetta opetella suomea tai ruotsia, kun omalla äidinkielellä pärjää itähelsinkiläisessä kuplassa, ja paikalliseen kaupunginvaltuustoonkin äänestetään edustaja tämän oman kuplan sisältä. Arvoisa puhemies! Me emme saa sallia Ruotsin ongelmien tapaan, että suomalaisen yhteiskunnan sisälle rakentuu varjoyhteiskuntakuplia. Meidän tulee varmistaa ja vaatia, että Suomessa asuva väestö oppii tämän maan kielen, jotta heillä on edes jonkinlainen mahdollisuus tulla Suomessa suomalaisiksi. — Kiitos.