Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtaisselonteko ulko- ja turvallisuuspolitiikasta täydentää sitä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, jonka hyväksyimme tässä salissa vain kaksi vuotta sitten. Se kertoo hyvin siitä, kuinka maailma todellakin on nopeassa muutoksessa. Siitä kertoo myös se, kuinka tässä 24-sivuisessa selonteossa sanat ”muutos” ja ”muuttuminen” esiintyvät 24 kertaa, siis jokaisella sivulla, ja lisäksi sen päälle puhutaan ”murroksesta” kahdeksan kertaa. Valitettavasti ei ole näkyvissä, että tämä muutos ja murros hellittäisi. Päinvastoin toimintaympäristön epävarmuudet jatkuvat myös tulevaisuudessa. Selontekoon on nostettu Euroopan turvallisuustilanteeseen vaikuttavat Venäjän pitkäkestoinen uhka, Ukraina Euroopan turvallisuuden avainkysymyksenä ja sota Iranissa. Näiden lisäksi myös Palestiinan tuhoaminen, pommitukset Etelä-Libanonissa, sodat Sudanissa ja Syyriassa sekä lukuisat muut sodat ja konfliktit ympäri maailmaa heijastuvat kaikki niin Eurooppaan kuin kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän toimivuuteen. Maailmanlaajuinen turvallisuus- ja demokratiatilanne on heikentymässä. Nykyhetkessä on monia historiasta tuttuja huolestuttavia kehityskulkuja: demokratian rapautumista, autoritäärisyyden vahvistumista ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän murenemista. Erityisesti suurvaltojen, kuten Kiinan ja Yhdysvaltojen, toiminta haastaa liberaalia demokratiaa ja kansainvälisiä sopimuksia. Aiemmin luotettavana ja vakaana kumppanina pidetty Yhdysvallat ei enää ole sitä. Sen sijaan olemme tilanteessa, että aamuisin herätessä saa jännittää, mitä Yhdysvaltojen presidentti on sanonut tai tehnyt meidän yön aikana ja kuinka tämä heijastuu koko maailmanpolitiikkaan ja turvallisuuteen. Ei olekaan ihme, että kyselyissä suomalaiset luottavat yhä vähemmän Yhdysvaltoihin, kun taas ulkopoliittisen johdon luotto on edelleen yllättävänkin vahvaa. Euroopan ja EU:n rooli korostuu tilanteessa, jossa Yhdysvallat on muuttunut epävarmemmaksi liittolaiseksi. Tarvitaan Euroopan vahvempaa puolustuksellista itsenäisyyttä ja tiiviimpää keskinäistä yhteistyötä. Tässä Suomen tulee olla aktiivinen. Arvoisa puhemies! Sotilaalliset turvallisuusuhat ovat palanneet politiikan areenalle aivan eri tavalla kuin ennen. Samalla myös ei-sotilaalliset turvallisuusuhat, kuten ilmastokriisi ja luontokato, käyvät koko ajan konkreettisemmiksi. Meidän pitää pystyä torjumaan kaikkia näitä uhkia samanaikaisesti. Globaaleita kriisejä, ovat ne sitten sotilaallisia kriisejä tai ekokriisejä, torjutaan parhaiten yhteistyöllä. Siksi kansainvälisen sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen ja monenkeskeisen yhteistyön vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää. Helppoa se ei ole tässä ajassa, mutta pienelle maalle se on paras turva, ja siksi Suomen tulee sitä aktiivisesti edistää. Samanaikaisesti on tärkeää vahvistaa niin eurooppalaista kuin pohjoismaista yhteistyötä. Pohjoismaisen yhteistyön entistä suurempi merkitys on nostettu selontekoon. Samanaikaisesti hallitus on kuitenkin suhtautunut varsin nuivasti Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston työn pohjana olevan Helsingin sopimuksen uudistamiseen. Tämä ihmetyttää. Tuota sopimusta on viimeksi muutettu 1995, eikä se enää vastaa tämän päivän toimintaympäristöön. Selonteossa esitetään poliittinen sitoumus, ettei Suomi aio sijoittaa alueelleen ydinaseita rauhan aikana ja ettei Suomesta tule ydinasevaltiota. Vihreille tämä poliittinen sitoumus ei ole riittävä, sillä poliittinen sitoumus on aivan liian helppo muuttaa kulloisenkin hallituksen tahdon mukaan. Ydinaseiden maahantuomisen, valmistamisen ja hallussapidon osalta rajoitusten tulee säilyä edelleen lain tasolla. Lopuksi haluan vielä painottaa sitä, miten sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan kaikkialla maailmassa — Ukrainassa, Gazassa, Iranissa, Sudanissa — tulee tutkia ja niihin syyllistyneet tulee saattaa vastuuseen. Tulkintoja odottaessa kansainvälisen yhteisön on luotava riittävää painetta vääryyksien lopettamiseksi. Tämä on meidän sukupolvemme aika kantaa vastuuta.