Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Kiitos hyvästä keskustelusta. Edustaja Hänninen erinomaisessa puheenvuorossaan kiteytti ison osan tämän uudistuksen keskeisestä sisällöstä. Edustaja Strandman kysyi monta relevanttia kysymystä, jotka liittyvät suoraan tähän oppimisen haasteeseen, mikä meillä on tällä hetkellä. Kun puhutaan nimenomaan osaamistakuusta, niin kyse on siitä, mitä tapahtuu, jos ei osaa tarpeeksi, miten silloin pääsee etenemään opinnoissaan, jos oikein muistan. Ja tässähän ei suinkaan sinänsä ole tarkoitus, että jäätäisiin useammin luokalle, mutta toki, ellei osaa, niin silloin jää. Jos osaaminen ei ole riittävää, niin silloin jää. Mutta tähän liittyy myöskin mekanismeja, joilla voidaan varmistaa se, että tukea saa tarvittaessa riittävän aikaisessa vaiheessa, ja siksi tämä liittyy oleellisesti myöskin oppimisen tukeen. Edustaja Strandman kysyi tasokokeista. Tämä on usein toistuva keskustelu suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Meillä on ollut sellainen... Sanotaan näin, että osaamisen kehitystähän Suomessa seurataan. Karvi tekee otantatutkimuksia säännöllisin väliajoin. Vaihtoehto tälle olisi tietenkin kansalliset kokeet, mutta kansallisten kokeiden myötä syntyy herkästi myöskin koulujen ranking-listoja, opiskelua kokeita varten, ja uskon, että sillä ei välttämättä saavuteta sitä, mitä tavoitellaan. Karvin tutkimusten pohjalta tiedetään, mikä osaaminen on. Tasokokeiden pohjalta se myöskin tietenkin tiedettäisiin. Oleellisempaa on tietenkin silloin kysyä se seuraava kysymys, mistä se johtuu, mistä osaamisen taso johtuu, ja sitä pulmaa yritämme parhaillaan ratkoa, ja hallituksen toimet tässä liittyvät oleellisesti nimenomaan näihin perustaitoihin. Pyritään näillä kaikilla toimilla luomaan opettajille paremmat edellytykset toimia: rauhaa luokkaan, keskittymiskykyä, enemmän lukemista, parempia perustaitoja ja sitten tukea silloin, kun sitä tarvitaan. Opetussuunnitelman uudistus tulee tässä pikkuhiljaa eteen. Tällä hetkellä meillä on tilanne, jossa opettajalla helposti on toistatuhatta sivua paksu pumaska mukanaan. Tavoitehan tietenkin olisi sellainen, että opetussuunnitelma on sen kokoinen, että se mahtuu taskuun, että se olisi oikea työkalu, joka olisi oikeasti hyödyksi siinä arjen työssä. Itse ajattelen, että se tarkoittaa merkittävää karsimista, yksinkertaistamista, käytettävyyden parantamista, mutta siinä vaiheessa emme vielä ole, ja se on tietenkin työ, joka hoidetaan sinänsä muualla kuin ministeriössä. Mutta yhtä kaikki tärkeä asia on sekin.