Arvoisa rouva puhemies! Kun kerran tästä näin hyvä keskustelu saatiin aikaiseksi, niin minäkin osallistun tähän keskusteluun, vaikken mikään kamalan aktiivinen liikkuja tänä päivänä enää olekaan. Olen täysin samaa mieltä kuin edustaja Strandman siitä, että hallinnolliset rakenteet eivät ratkaise tätä hommaa, vaan meidän pitää tukea nuorten liikkumista. Tässä edustaja Peltokangas kertoi hyvin, mitä on se tuki: me järjestetään mahdollisuus harrastaa, luodaan ne elementit siihen. Meillä kotikunnassa Hollolassa esimerkiksi rakennettiin uimahalli ihan omalla rahalla, ilman valtion rahaa, ja se palvelee lapsia, nuoria mutta myös vanhempaa väestöä eli koko väestöä. 15 miljoonaa se taisi maksaa. No, keskusta nyt on aina ollut kovin keskittäjä mutta tuntuu myös rakastavan kaikennäköisiä kahvikerhoja, mitkä eivät todellista ongelmaa ratkaise. Siis nyt kun katsotaan nuoria — tässä esimerkiksi edustaja Hänninen ja Strandman nostivat hyvin esille tämän Suomen turvallisuus- ja huoltovarmuuselementin ja sen, missä kunnossa meidän nuoret ovat tällä hetkellä verrattuna vaikka 20 vuotta taaksepäin — niin ovatko tällaiset alueelliset liikuntaneuvostot pystyneet ratkaisemaan tämän ongelman, kun nuorten kunto jatkuvasti heikkenee ja heikkenee? [Jaana Strandman: Ei ole!] Meillä tulee ihan väistämättä olemaan edessä se, että meidän on pakko satsata näihin nuoriin, että meillä on niitä ihmisiä riittävästi, sekä nuoria miehiä että naisia, jotka pystyvät suorittamaan asepalveluksen täysin paukuin. Vaikka siellä repertuaari laajenee siinä, minkälaisia tehtäviä on, ja kaikkien ei tarvitse sitä kolmeatuhatta Cooperissa juosta, niin kyllä se pari tonnia pitäisi kuitenkin pystyä juoksemaan, että on sellaisessa fyysisessä kunnossa. Kyllä minun mielestäni tällaiset uudistukset ovat äärimmäisen hyviä, että puretaan niitä hallintoja ja keskitytään mieluummin siihen oikeaan työhön. — Kiitos.