Arvoisa puhemies! Aluekehittämisen rakenteet todellakin nyt muuttuvat ja murtuvat tulevina vuosina todella mittavasti, ja syynä tähän, niin kuin olemme hyvin kuulleet, on EU:n uusi ohjelmakausi, jossa komissio on esittänyt hyvin laajoja muutoksia niin rahastojen rakenteisiin kuin itse asiassa toimivallan jakoon EU:n ja jäsenvaltioiden välillä aluekehittämisessä. Tämä keskeinen muutos on niin kutsuttu kumppanuusmallin käyttöönotto, jolla lisätään kansallista päätösvaltaa aluekehittämisen toimintamalleista ja rahoituksen kohdentamisesta. Sinällään tämä muutos on hyvä. Se mahdollistaa byrokratian purkamisen ja rahoituksen tehokkaamman kohdentamisen kansallisesti tärkeinä pidettyihin kohteisiin. On täysin totta, että nykyinen aluekehittämisen mallimme kärsii niin hallinnollisesta raskaudesta, rahoituksen sirpaleisuudesta kuin myös vaikuttavuuden puutteesta, mutta alueiden näkökulmasta muutos on kuitenkin myös suuri uhka. Aluekehittämisessä on aina jouduttu taistelemaan keskushallinnon ja ministeriöiden määräysvaltapyrkimyksiä vastaan. Helsingissä tunnutaan aina tietävän parhaiten, miten maakunnissa menee. Tuossa taistelussa aluelähtöinen kehittäminen, alueiden kehityserojen tasaaminen ja alueiden erilaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on aina keskushallinnon taholta kyseenalaistettu. Arvoisa puhemies! Suomen kasvu ei tapahdu yksin suurimmissa kasvukeskuksissa, siihen tarvitaan kaikkia Suomen alueita ja niiden erilaisten vahvuuksien tunnistamista. Esimerkiksi ilman Lappia, sen luonnonvaroja, sen teollisuutta, sen matkailua tai vaikkapa sen sähköä täällä etelässä voisi olla todella kylmä. Siksi me Lapissa vaadimme nyt ja vaadimme tulevaisuudessakin oman oikeudenmukaisen osuutemme siitä kakusta, jonka me tämän maan hyväksi leivomme. Nyt kun kansallinen päätösvalta aluekehittämisen rakenteista, rahoista ja niiden kohdentamisesta kasvaa, huoli keskushallinnon entistä tiukemmasta otteesta on todella aiheellinen ja suuri. Tämä hallitus on todistettavasti osoittanut olevansa hyvin keskittämisintoinen, ehkä jopa kaikkien aikojen keskittäjähallitus, ja siksi meidän pitää kaikin tavoin pyrkiä varmistamaan, ettei sen karu perintö siirry seuraavan hallituksen taakaksi. Edellä olevan johdosta kannatan edustaja Honkosen tekemää vastalausetta.