Arvoisa rouva puhemies! Jaan sen näkemyksen, että tässä salissa on kyllä kehitytty näiden keskustelujen suhteen, mitä tulee turvallisuuspoliittisiin, ulkopoliittisiin kysymyksiin. Pidän sitä suuressa arvossa, että kykenemme jokseenkin eriäviä näkemyksiä sovittamaan yhteen, kun puhumme siitä, miten Suomen turvallisuus tulevaisuudessakin turvataan. Täällä tuli aika usein tämä maininta siitä, että Suomen puolustuksen pitää perustua parhaille mahdollisille asejärjestelmille. Itse näen, että paras mahdollinen asejärjestelmä perustuu sellaiselle ajatukselle, että se ensinnäkin toimii jokaisessa olosuhteessa, niin että meillä on varmuus siitä, että siihen ei liity esimerkiksi päivityksellisiä tai varaosiin liittyviä seikkoja, joita emme pysty itse täyttämään, samaan aikaan minä ajattelen, että jos meidän puolustusjärjestelmä on paras mahdollinen, niin se perustuu mahdollisimman vähän erilaisille epävarmoille riippuvuuksille. Jotenkin kun tässä nykytilanteessa näitä riippuvuuksiakin katsellaan ehkä hyvin eri vinkkelistä kuin vaikka vuosikymmeniä sitten ja samaan aikaan on tosiasia, että osa meidän puolustusyhteistyökumppaneistamme toimii kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja ovat hyvin arvaamattomia, uhkailevat jopa omia liittolaisiaan Naton sisällä — mainitsen nyt tässä Yhdysvallat ja Donald Trumpin — niin on ihan selvää, että tarvitaan laajempaa keskustelua. Ehkä se paradoksi tässä on vielä tällainen, että näistä riippuvuuksista puhutaan enemmän kuin koskaan, tämä tilanne on ulkopoliittisesti tällainen kuin se on, turvallisuusympäristö tällainen kuin se on ja samaan aikaan me puhutaan uusista asehankinnoista, nykyisistä asejärjestelmistä enemmän kuin koskaan. Eli tämä kertoo sen, mielestäni, että tälle aloitteelle on tilausta tähän nykyiseen keskusteluympäristöön. Eivät ne riippuvuudet ja epävarmuudet katoa sillä, että niistä vaietaan, ja minun mielestäni on ihan selvää, että niistä pitää kyetä mahdollisimman läpinäkyvästi keskustelemaan. On totta, niin kuin edustaja Lylykin tässä sanoi, että se on pitkä peli, että niitä riippuvuuksia pystytään vähentämään, ja se vaatii yhteistä ymmärrystä siitä, miten se suoritetaan. Ehkä lopuksi totean vielä ennen kuin aika loppuu, että en minä näe tätä aloitetta mitenkään suurenmoisen dramaattisena — eikä tämä keskustelukaan sellainen ole mielestäni ollut — mutta selkeänä näkemyksenä siitä, että nykyisessä turvallisuusympäristössä tämän prosessin kehittämiselle on tarvetta, jotta näiden tärkeiden hankintojen kaikki ulottuvuudet tullaan tarkkaan käymään läpi. Siksi olen esimerkiksi itse johdonmukaisesti tätä kansalaisaloitetta sen eri vaiheissa kannattanut. — Kiitos.