Arvoisa puhemies! Suomen puolustus perustuu siihen, että meillä on käytössämme ne suorituskyvyt, joita turvallisuusympäristömme edellyttää. Järjestelmän on oltava uskottava. Hankinnat tehdään sen perusteella, mikä toimii, ei sen perusteella, miltä ne näyttävät. Tästä huolimatta keskustelussa syntyy ajoittain kuva, että Suomi ei toimisi puolustushankinnoissaan riittävän vastuullisesti. Tänään käsittelyssämme oleva puolustusvaliokunnan mietintö koskee kansalaisaloitetta, jossa esitetään puolustushankintojen sääntelyn kiristämistä erityisesti ihmisoikeus- ja humanitääristen kriteerien osalta. Aloitteen ydin on selkeä: hankintoihin halutaan lisää uusia rajoitteita sen suhteen, mistä puolustusmateriaalia voidaan hankkia ja millä perusteella hankintapäätöksiä tehdään. Arvoisa puhemies! Nykytilanne ei kuitenkaan ole se, että hankintoja tehtäisiin ilman harkintaa. Puolustushankinnat perustuvat lainsäädäntöön ja huolelliseen valmisteluun, jossa keskeisiä tekijöitä ovat suorituskyky, huoltovarmuus ja turvallisuuspoliittinen kokonaisarvio. Lisäksi Suomi noudattaa kansainvälisiä velvoitteita, pakotteita ja sopimuksia. Käytännössä jokainen merkittävä hankinta arvioidaan laajasti: tarkastellaan järjestelmän toimivuutta, toimitusvarmuutta, elinkaarikustannuksia ja riippuvuuksia. Kansalaisaloite antaa kuitenkin kuvan, että nykyinen järjestelmä olisi tältä osin puutteellinen. Näin ei suinkaan ole. Kyse ei ole siitä, etteikö aloitteessa esitettyjä seikkoja huomioitaisi missään määrin, vaan siitä, että puolustushankinnoissa ratkaisevaa on kokonaisuus. Puolustushankintoja on tehtävä todelliseen maailmaan peilaten, eikä samantasoisia suorituskykyjä ole rajattomasti. Jos Suomi tarvitsee tietyn ilmatorjuntajärjestelmän tai muun kriittisen suorituskyvyn, ratkaisu ei voi perustua siihen, mistä olisi poliittisesti helpointa hankkia, vaan siihen, mikä turvaa kansallisen puolustuksemme kaikissa olosuhteissa. Valiokunta tuokin esiin, että lisäsääntely voisi kaventaa toimittajapohjaa, lisätä kustannuksia ja hidastaa päätöksentekoa. Samalla se voisi johtaa tilanteeseen, jossa kriittisiä suorituskykyjä ei saada käyttöön riittävän nopeasti. Tämä ei ole teoreettinen riski, vaan tällä on suora vaikutus puolustuskykyymme. Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole siitä, etteivätkö ihmisoikeudet tai ulkopoliittiset näkökohdat olisi tärkeitä. Kyse on siitä, miten ne huomioidaan osana kokonaisuutta. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa tämän jo nyt ilman, että puolustuksen keskeinen lähtökohta vaarantuu. Kun tarkastellaan kokonaisuutta, johtopäätös on selvä: Suomen puolustus ei voi perustua siihen, että valitaan toiseksi paras vaihtoehto. Sen on perustuttava siihen, että hankitaan se, mikä toimii parhaiten ja turvaa Suomen puolustuksen kaikissa tilanteissa. Puhemies! Lopuksi vielä: Edustaja Honkasalo tässä puheenvuorossaan kertoi historiaa, mainitsi toukokuun 2021, marraskuun 2021, maaliskuun 2022 ja myös sen, että 5.4.2023 silloinen puolustusministeri Kaikkonen antoi valtuuden David’s Sling ‑järjestelmän hankkimiseen — tämä kaikkihan, kansalaisaloitetta myöten, viittaa tähän David’s Sling ‑järjestelmän hankkimiseen. Minä haluan kiittää vasemmistoa siitä, että te olette olleet hallituksessa koko tämän ajan, koko tämän ajan hallituksessa, ja Suomessa hallitus yhdessä päättää, mitä tehdään. Te olette siis olleet mukana kantamassa vastuuta, hankkimassa Suomelle maailman parhaan ilmatorjuntajärjestelmän. Kiitos siitä kuuluu teille.