Arvoisa rouva puhemies! Aloitan kiittämällä kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia siitä, että tämä tärkeä aloite on tuotu eduskunnan käsiteltäväksi. Sen myötä olemme saaneet käydä tärkeää turvallisuuspoliittista keskustelua siitä, millainen hankintaprosessi Suomessa on silloin, kun hankitaan maanpuolustuksen kannalta keskeisiä suorituskykyjä. Tämä aloite ilmentää ennen kaikkea sitä, että vallitseva turvallisuusympäristö ja ulkopoliittinen epävakaus ovat lisänneet tarvetta kansalaiskeskustelulle turvallisuuspolitiikasta. On hyvä muistaa, että puolustuspolitiikassa on viime kädessä kyse ihmisistä ja heidän turvallisuudestaan. Siksi kansalaisten huolten ja näkökulmien tulee kuulua tässä keskustelussa aivan samoin kuin operatiivisten toimijoiden ja asiaan perehtyneiden poliitikkojenkin äänen. Haluan kiittää myös puolustusvaliokuntaa siitä, että aloite käsiteltiin asianmukaisesti ja että keskustelua käytiin rakentavassa hengessä Suomen turvallisuuden näkökulmasta. Uskon aidosti, että aloitteen pohjalta moni sai myös uutta tietoa ja aihetta harkintaan jatkoa ajatellen. Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunta ei kuitenkaan saavuttanut yksimielisyyttä aloitteen hyväksymisestä. Vain vasemmistoliitto esitti lopulta aloitteen hyväksymistä ja edistämistä sellaisenaan. Perustelen nyt, miksi näin. Keskeinen näkemysero valiokunnassa liittyi siihen, nähdäänkö hankintaprosessin päivittämiselle ylipäätään tarvetta. Kansalaisaloitteen tavoitteena on, että Suomen puolustushankinnoissa otettaisiin nykyistä järjestelmällisemmin huomioon kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden toteutuminen. Näin säännellään nyt jo vientiä. Aloitteen taustaa voi tulkita monella tavalla, mutta itse näen sen ennen kaikkea esityksenä ulkoministeriön roolin vahvistamisesta sekä puolustushankintojen läpinäkyvyyden lisäämisestä. Vasemmistoliitto kannattaa tällaista kehitystä. Vasemmistoliiton mielestä ulkopoliittisen ja ihmisoikeusarvioinnin sekä humanitäärisen oikeuden tavoitteiden huomioimisen tulisi olla osa kaikkea asekauppaa. Aloitteen hyväksyminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että puolustushankintoja tehtäessä, erityisesti silloin kun kyse on kriittisistä ja elinkaareltaan pitkistä hankinnoista, niihin liittyviä riskejä arvioitaisiin nykyistä laajemmin. Miksi tällainen arviointi sitten olisi tarpeen? Ulkomailta hankittuihin asejärjestelmiin liittyy aina riippuvuuksia esimerkiksi huollon, varaosien ja päivitysten osalta. Toisin sanoen järjestelmien toimintavarmuus ja huoltovarmuus ovat sidoksissa toimittajamaan tilanteeseen ja toimintaan. On selvää, ettei tällaisen arvion tekeminen nopeasti muuttuvassa maailmassa ja pitkien elinkaarien hankinnoissa ole yksinkertaista. Silti se on puolustushankintojen kestävyyden näkökulmasta erittäin perusteltua. Jokaisella suomalaisella on oikeus siihen varmuuteen, että puolustushankinnat on tehty huolellisesti ja kokonaisriskit arvioiden. Kuten kansalaisaloitteen tekijät tuovat esiin, puolustushankintojen nykyistä monialaisempi valmistelu vahvistaisi Suomen huoltovarmuutta ja sitä kautta Suomen turvallisuutta. Rauhaa rakastavien suomalaisten näkökulmasta paras asejärjestelmä on luonnollisesti sellainen, jota meidän ei koskaan tarvitse käyttää. Toiseksi paras on sellainen, jonka toimintavarmuus on turvattu kaikissa oloissa. Suomalaiset myös pitävät ihmisoikeuksia suuressa arvossa. Tähän kiteytyy osaltaan myös se huoli, jota aloite pyrkii sanoittamaan. Olemmeko kyenneet riittävällä tavalla perustelemaan kansalaisille, miksi esimerkiksi kansanmurhaan syyllistyvä ja toistuvasti naapurialueille sotilaallisesti iskevä Israel olisi Suomelle ongelmaton ja pitkäjänteisesti luotettava kumppani? Vahva riippuvuus puolustusyhteistyössä juuri Israeliin on kaventanut Suomen ulkopoliittista liikkumavaraa. Tämä on epätoivottava tilanne, koska se synnyttää epäilyksiä itse hankintayhteistyötä kohtaan ja voi pahimmillaan vaikeuttaa Suomen pitkäjänteisten ulkopoliittisten tavoitteiden toteutumista, jos riippuvuudet alkavat painaa vaakakupissa enemmän kuin johdonmukainen arvopohja. Esimerkiksi Yhdysvallat ei tee poikkeusta tämän seikan kanssa. Aloitteen hyväksyminen vahvistaisi ymmärrystä näistä kysymyksistä ja toisi ne osaksi hankintoihin liittyvää arviointia jo valmisteluvaiheessa. Tietenkin parhaassa tapauksessa tämä arviointi helpottaisi keskustelua hankintojen jälkeen. Arvoisa rouva puhemies! Aloite ei ole kritiikki Suomen puolustuspolitiikan perusteita kohtaan. Se on esitys sen kehittämiseksi. Puolustusvoimien hankintaprosessit toimivat monelta osin hyvin, ja luottamus siihen, että Puolustusvoimat hankkii Suomen puolustuksen kannalta tarkoituksenmukaisia järjestelmiä, on vahva. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että muuttunut turvallisuusympäristö ja globaali tilanne pistävät hankinnat ja niiden riskit uuteen valoon. Samalla keskustelu niistä saa uusia ulottuvuuksia, ja kansalaisten parissa syntyy myös uusia kysymyksiä: ottaako prosessimme huomioon vallitsevat riskit jatkossakin? Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että Puolustusvoimien prosessissa tehdään arvioita maariskeistä. Toisaalta kuulemisessa tuli myös esiin, että puolustusministeriö on vuosina 2001—2025 pyytänyt ulkoministeriöltä laajemman ulko- ja turvallisuuspoliittisen arvion puolustustarvikehankintojen valmistelun tueksi vain yhdessä tapauksessa. Juuri tämän puuttuvan tai liian vähälle käytölle jääneen arviointimekanismin vakiinnuttamiseen tämä aloite tähtää. Tavoitteena on varmistaa, etteivät hankinnat sido Suomea tavalla, joka kytkee meidät sotarikoksiin tai ihmisoikeuksia vakavasti loukkaaviin valtioihin. Juuri tästä syystä vasemmistoliitto on valmis tukemaan aloitetta. Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy kansalaisaloitteeseen sisältyvän ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä ja että hyväksytään vastalauseen 1 mukainen lausumaehdotus. — Kiitos.