Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan täällä aikaisempien puheenvuorojen aikana kiinnitin huomiota välihuutoihin oikealta, joissa heiteltiin, että mistä rahaa, ja oli hyvinkin vähätteleviä huutoja siihen, miten köyhien asiasta keskustellaan. Minä toivoisin, että ihmiset katsoisivat köyhyyttä ja köyhiä kunnioittavasti ja olisivat nöyriä sen köyhyyden edessä, koska se ei ole aina oma valinta. Minä uskon, että monen köyhän perheessä ovi on auki meille kansanedustajille ja voimme mennä käymään heidän luonaan keskustelemassa siitä arjesta ja niistä haasteista, mitä köyhillä on. Se vetää nöyräksi. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi rakentaa vahvan ja välittävän Suomen, luoda satatuhatta uutta työpaikkaa ja katkaista velkaantumiskierteen. Maastamme ja kansalaisistamme luvattiin pitää huolta. Nyt tilanne on kuitenkin se, että Suomessa on jo lähes miljoona ihmistä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä — miljoona ihmistä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Ulosotossa on reilusti yli puoli miljoonaa henkilöä. Jo pelkästään tästä ulosoton uhasta ja ulosotossa olemisesta päättäjien olisi tärkeää puhua niiden henkilöiden kanssa, joita on tällä hetkellä yli puoli miljoonaa, siitä, millaista se arki on, ja ymmärtää, miten paljon se henkisesti rasittaa, kuinka paljon se vaikuttaa perheissä, joissa on ulosottoa, myös lapsiin. Syvenevä lapsiperheköyhyys heikentää tulevaisuudenuskoa ja maamme lasten tilannetta pahiten sitten sotiemme. Tämän luulisi kiinnostavan. Liian monen lapsiperheen arki on muuttunut selviytymistaisteluksi. Arvoisa puhemies! Millaista vastuunkantoa ja huolenpitoa tämä on? Työttömyys on ennätyslukemissa, ja etenkin nuorten työllistyminen on mennyt hälyttävän vaikeaksi. Toimeentulon haasteet koskevat yhä laajemmin myös niitä työssäkäyviä ja pienyrittäjiä, jotka ovat aiemmin tulleet työllään toimeen. Tapasimme eilen sotkamolaisia nuorisotyöntekijöitä täällä eduskunnassa. He toivat viestiä kainuulaisten nuorten tilanteesta. Kuulimme, että pääosin nuorilla menee Kainuussa vielä hyvin, mutta väliinputoamisen uhka on koko ajan kasvussa. Yksi iso syy tähän on köyhyys, perheiden köyhyys. Osassa perheitä ylisukupolvinen syrjäytyminen kiihtyy eikä tulevaisuudennäköaloja ole. Vanhemmat voivat huonosti hankalan taloudellisen tilanteen takia, ja jaksaminen lapsiperhearjessa heikkenee. Positiivinen kanssakäyminen lasten kanssa jää arjen paineessa liian vähälle. Rahaa ei ole aina edes ruokaan saatikka harrastevälineisiin tai muuhunkaan virkistäytymiseen. Lapsi voi kasvaa apatian, toivottomuuden ilmapiirissä. Köyhyys voi tuoda vanhemmille päihdeongelmia, ja lapset oppivat päihteidenkäytön esimerkin kautta. Koulunkäynti ei välttämättä enää kiinnosta, ja töihinpääsy on entistä vaikeampaa vanhemmille. Sosiaaliset haasteet kasautuvat päällekkäin, ja elämä voi mennä solmuun. Arvoisat kollegat, meidän on pystyttävä katkaisemaan tämä kierre. Meidän pitää pystyä parempaan. Köyhän asiaa ei saa unohtaa. Hallituksen on päättävinä aikuisina otettava vastuu, tehtävä arvovalintoja, jotta näitä umpisolmuja ei pääse syntymään. Jokainen tietää, miten hankala niitä sitten on aukoa. On huomattava, että elinkustannusten nousu ei kohtele suomalaisia tasapuolisesti myöskään alueellisesti ja köyhyys kiihtyy eri alueilla epätasa-arvoisesti. Alueiden köyhyyden epätasa-arvo on totta. Hallitus on toimillaan keskittänyt niin valtion kuin sosiaali- ja terveydenhuollonkin palveluja oikein urakalla, ja esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen pitkien etäisyyksien maakunnissa liikkuminen vaatii suuremman osuuden kotitalouksien tuloista kuin lyhyiden etäisyyksien kasvukeskuksissa. Vaihtoehtoja on vähemmän, ja omat vaikutusmahdollisuudet kustannusten kasvuun voivat olla myös rajallisemmat. Kahden euron bensalla on kallista käydä apteekissa kaukana. Mielestäni on perusteltua kysyä, onko hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikassa riittävästi tunnistettu alueelliset erot ja pyritty vaikuttamaan niihin. Arvoisa puhemies! Tarvitsemme todellakin tässä ajassa rohkeita arvovalintoja lastemme ja nuortemme parhaaksi. Meidän täytyy valita valoisan tulevaisuuden linja.