Arvoisa rouva puhemies! Suomessa köyhyys ei ole enää marginaalinen ilmiö, se ei ole poikkeus. Se on karu todellisuus sadoilletuhansille ihmisille, ja viime vuosien päätökset ovat tosiaan syventäneet tilannetta entisestään. Tilastot kertovat selvästi: lähes miljoona suomalaista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Toimeentulon vaikeudet ovat lisääntyneet erityisesti lapsiperheissä ja yksinhuoltajilla. Mutta vielä tärkeämpää kuin luvut ovat se, mitä niiden takana on. Ne ovat perheitä, joissa rahat loppuvat kesken kuukauden. Ne ovat vanhempia, jotka jättävät itse syömättä, jotta lapsi saisi ruokaa. Ne ovat lapsia, joista lähes joka viides kertoo, että ei saa kotona riittävästi ruokaa. Tämä on seurausta tehdyistä päätöksistä, myös hallituksen päätöksistä. Arvoisa puhemies! Viime vuosien leikkaukset asumistukeen, työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen ovat osuneet juuri niihin ihmisiin, joilla on jo vähiten, ja niiden vaikutukset ovat olleet karuja. Monille kotitalouksille leikkaukset eivät ole tulleet vain yhdestä, vaan useasta suunnasta yhtä aikaa. Tämä näkyy siinä, että ruoka-avun tarve on kasvanut, ylivelkaantuminen on lisääntynyt sekä asunnottomuus on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Ja ehkä kaikkein huolestuttavinta: yhä useampi työssäkäyvä ihminen ei enää tule toimeen palkallaan. Arvoisa puhemies! Hallitus on perustellut leikkauksia työllisyydellä, mutta samaan aikaan työttömyys on noussut yli kymmeneen prosenttiin, korkeimmalle tasolle vuosikymmeniin. Myös nuorten tilanne on heikentynyt. Epävarmuus tulevaisuudesta on kasvanut, ja yhä useampi kokee, ettei pääse kiinni työelämään. Tehdyt päätökset, kuten työttömyysturvan suojaosan poistaminen, eivät ole lisänneet työn vastaanottamista. Ne ovat tehneet siitä jopa vaikeampaa. Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa on pakko kysyä, mitä hallitus ajatteli. Kun leikattiin asumistukea, tiedettiin, että asumismenot eivät laske. Kun poistettiin lapsikorotuksia, tiedettiin, että lapsiperheköyhyys kasvaa. Kun heikennettiin perusturvaa, tiedettiin, että toimeentulon vaikeudet lisääntyvät. Ja näin myös siis tapahtui. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on seurausta tietoisista arvovalinnoista, poliittisista päätöksistä. Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu paljastaa syvän eron ihmiskuvassa. Hallituksen politiikka rakentuu ajatukselle, että jokainen pärjää kyllä, kunhan yrittää tarpeeksi, että turvaa voidaan heikentää, koska ihmiset kyllä sopeutuvat. Mutta todellisuus on toinen. Kaikki eivät lähde samalta viivalta. Kaikilla ei ole puskuria, johon nojata. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia joustaa loputtomiin. Vihreiden ihmiskuva lähtee siitä, että jokaisen ihmisarvo on yhtä suuri, yhtä merkittävä, yhtä tärkeä ja että yhteiskunnan tehtävä on kantaa silloin, kun yksilö ei yksin jaksa. Arvoisa rouva puhemies! Erityisesti raskasta on katsoa lapsiperheiden tilannetta. Leikkausten seurauksena kymmenentuhannet lapset ovat ajautuneet pienituloisuuteen. Tämä näkyy arjessa heikompana osallisuutena ja oppimistuloksina sekä pahimmillaan ravinnon puutteena. Samalla kasvaa riski ylisukupolvisesta syrjäytymisestä. Tämä ei ole vain tämän päivän kriisi, tämä on tulevaisuuden kriisi. Samaan aikaan, kun pienituloisilta on leikattu, on tehty veronkevennyksiä suurituloisille ja käytetty satoja miljoonia euroja tehottomiin yritysveron alennuksiin. Tämä on valinta, hallituksen arvovalinta, valinta, joka lisää eriarvoisuutta, valinta, joka heikentää luottamusta yhteiskuntaan, valinta, joka murentaa sitä ajatusta, että olemme samassa veneessä. Köyhyyden kasvu ei ole välttämätöntä, se on seurausta politiikasta, ja siksi se voidaan myös korjata politiikalla. Meidän pitäisi nyt tehdä toisenlaisia valintoja: vahvistaa perusturvaa, tukea lapsiperheitä, panostaa työllisyyteen tavalla, joka oikeasti auttaa ihmisiä kiinni työhön. Ennen kaikkea meidän pitäisi palauttaa ajatus siitä, että ketään ei jätetä yksin. Arvoisa rouva puhemies! Kysymys kuuluu: Millaisen Suomen me haluamme? Sellaisen, jossa ihmiset joutuvat selviytymään yksin yhä kovemmassa arjessa ja maailmassa, vai sellaisen, jossa yhteiskunta pitää huolta kaikista myös silloin, kun elämä horjuu? Nykyinen suunta on ollut väärä. Se on lisännyt köyhyyttä, epävarmuutta ja eriarvoisuutta, ja siksi suunta on nyt muutettava. Meidän vihreiden vastaus onkin selvä: Suomi, jossa ketään ei jätetä yksin.