Arvoisa puhemies! Joulukuun alussa vierailin Helsingin rautatieaseman panttilainaamossa ostamassa korvakoruja, ja edelläni oli perheenäiti kolmen lapsensa kanssa jättämässä korua sinne panttilainaamoon sen vuoksi, että hän oli ostamassa lapsille toppahaalareita. Minä väitän, että tässä salissa kaikki eivät todellakaan ymmärrä, missä tilanteessa meidän perheitämme tällä hetkellä on. Yli 28 prosenttia yhden aikuisen lapsiperheistä elää tällä hetkellä pienituloisen elämää, siis yli 20 prosenttia niistä, [Krista Kiuru: Miettikää!] joissa on vain yksi aikuinen ja lapset. Täällä huudeltiin nimenomaan sitä, kun oppositio esitteli omia vaihtoehtojaan, että mikä on hinta, mikä on se hinta. — Mikä on se hinta, minkä te olette aiheuttaneet 30 000 uudelle köyhälle lapselle, 300 000 työttömälle, joista 140 000 on pitkäaikaistyöttömiä? Minä kysyn nyt, hallitus, teiltä: mikä on se hinta? [Krista Kiuru: Mikä on sen sosiaalisen kestävyyden hinta? — Suna Kymäläinen: Mikä on hinta tulevaisuudesta?]