Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos ministerille vastauksesta. Emme kyllä kuulleet tässä vastauksessa mitään uutta. Ministeri vetoaa vaarallisesti velkaantuneeseen maahan ja kertoo, että hallitus on joutunut tekemään vaikeita päätöksiä. Te olette tehneet päätöksiä, joiden myötä köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Politiikka on arvovalintoja, ja te olette valinneet tehdä näin. Jo lähes miljoona suomalaista on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. He ovat pienituloisia. He ovat ihmisiä, jotka kokevat vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta. He ovat työttömiä, eläkeläisiä, vajaatyöllisiä tai työkyvyttömiä — ja heidän lapsiaan ja perheenjäseniään. Työelämän murros on myös lisännyt epätyypillisiä työsuhteita. Ja se tarkoittaa sitä, että osa-aikatyöt ja keikkatyöt ovat lisääntyneet ja työssäkäyvien köyhyys on lisääntynyt. Palkka ei enää riitä elämiseen. Kuinka näiden miljoonien ihmisten ääni kuuluu poliittisessa päätöksenteossa tällä hetkellä? Ei mielestäni kovinkaan hyvin. Hallituksen päätökset ovat lisänneet ja syventäneet entisestään suomalaisten köyhyyttä ja erityisesti lapsiperheköyhyyttä. Mutta kun Elinkeinoelämän keskusliitto tai suuryrityksien lobbarit keksivät vaatia uusia veronalennuksia tai uusia tukia, miljoonat ja miljardit lentelevät sinne ja tänne — tästä puoli miljardia terveysjättien uusiin Kela-korvauksiin ja tuosta miljardi rikkaiden ja suuryritysten veronalennuksiin. Ja perintöverokin pitäisi vielä poistaa, jotta miljoonaperijät varmasti pärjäävät. [Oikealta: Niin pitäisi!] Silloin teillä on rahaa eikä valtion velkaantuminen huoleta. Arvoisa ministeri Grahn-Laasonen, te sanoitte puheessanne, että teidän on pakko tehdä vaikeita päätöksiä, mutta eivät nämä päätökset ole vaikeita teille. Ne ovat vaikeita niille pienituloisille suomalaisille, joilta te leikkaatte. Arvoisa puhemies! Hilkka lähetti minulle viestillä kysymyksen, joka on osoitettu teille, arvoisa hallitus. Hilkka kysyy: ”Arvoisa hallitus, mitä haluatte sanoa niille perheille, joilla juuri nyt menee todella heikosti? Niille perheille, joissa juuri nyt on ehkä työtön yksinhuoltaja vastuussa kasvavista lapsistaan, joissa eurot eivät riitä ruokaan, vuokraan, vaatteisiin, lääkkeisiin? Mitä sanotte heille nyt? Eikä mitään liirumlaarumia palkansaajien veronkevennyksistä ja panostuksista talouskasvuun, kiitos. Näillä perheillä, lapsilla, isillä ja äideillä, heillä on hätä juuri nyt, oli eilen ja on myös huomenna. Millä tavalla hallitus huolehtii nyt näistä ihmisistä, ja miksi heidän pitäisi luottaa mihinkään, mitä hallitus puhuu?” Arvoisa puhemies! Suomi on yksi maailman parhaista demokratioista, mutta valitettavasti täälläkin raha määrää ja toisten ääni kuuluu kovempaa kuin toisten. Moni pienituloinen on menettänyt lopullisesti uskonsa politiikkaan, kun miljoonan suomalaisen elämä merkitsee vähemmän kuin rikkaimman promillen. Me vasemmistoliitossa olemme saaneet hallituskauden aikana tuhansia ja tuhansia yhteydenottoja pienituloisilta suomalaisilta: ihmisiltä, jotka tämä miljonäärien hallitus on ajanut yhä syvempään ahdinkoon — työttömyyteen, köyhyyteen, ylivelkaantumiseen, jopa ruuan puutteeseen ja asunnottomuuteen. Näiltä ihmisiltä on todellakin vaadittu kohtuuttomia, toisin kuin te, pääministeri Orpo, lupasitte. He ovat pienituloisia, joilta leikkaaminen sittenkin kävi perussuomalaisille, toisin kuin ministeri Purra lupasi. Ei ministeri Purra hymyillyt sakset kädessä eduskuntavaalien alla, vaan antoi tavallisille suomalaisille katteettomia lupauksia, joilla nousi valtaan. Ja nyt täällä lähinnä uhriudutaan, kun lupauksienne perään kysytään. Me vasemmistoliitossa haluamme tuoda miljoonan suomalaisen äänen tähänkin saliin, ja siksi luen pari sitaattia hallituskauden aikana saamistamme viesteistä: ”Olen yhden teinin totaaliyksinhuoltaja. Käyn pienipalkkaisessa työssä korkeakoulututkinnostani huolimatta. Olen ajautunut ulosottoon. Näemme joka kuukausi nälkää. Arjen pakollisista menoista on vaikea selvitä. Emme pysty ostamaan mitään uutta. Arki on vain selviytymistaistelu, jossa olen vaarassa menettää lopullisesti terveyteni. Työnantaja ei anna lisätöitä tai lisätunteja, vaikka niitä kuinka kysyn. Riikka Purran torihuutelut ’Menkää töihin!’ ovat oman elämäntilanteeni valossa irvokkaita.” ”Aikaisemmin pystyin hengittämään ja osa-aikatyön tekeminen oli jonkinlainen kohennus elämänlaatuun ja taloudelliseen tilanteeseen. Minulle 50 prosentin työaika toimistotyössä on tosiaankin minun 100 prosenttiani, enkä enempään pysty. Saan soviteltua peruspäivärahaa, palkalla ei yksin tule toimeen. Leikkauksien jälkeen olen menettänyt melkein 300 euroa kuussa erityisesti asumistuen ja työttömyysetuuksien suojaosan poiston takia. Orpon hallitus ei välitä meistä sairaista ja osatyökykyisistä tippaakaan.” Arvoisa puhemies! Koko hallituksen työelämäpolitiikka on tähdännyt työntekijöiden aseman ja neuvotteluvoiman heikentämiseen. Näillä niin sanotuilla työllisyystoimilla on ainoastaan lisätty työelämän epävarmuutta ja toimeentulon vaikeuksia. Valtavat asumistukileikkaukset, työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto ja suojaosien poisto ovat vieneet pahimmillaan satoja euroja kuukaudessa perheiden toimeentulosta. Teiltä, pääministeri Orpo, on ollut mahdotonta saada suoraa vastausta siihen, onko tämä kohtuullista. Näitä leikkauksia on perusteltu työllisyydellä, mutta monien kohdalla työn tekemistä on ainoastaan hankaloitettu, eikä luvatusta 100 000 työpaikasta näy jälkeäkään. Työttömyys on sen sijaan noussut EU-maiden korkeimmalle tasolle. Niin sanottujen työllisyystoimien tai miljonääreille jaettavien veronalennuksien ”dynaamisia vaikutuksia” odotellessa ihmisillä leipäjonoissa on ehtinyt tulla jo moneen kertaan kylmä. Eikö tämän jos jonkin pitäisi herättää hallitus siihen, että joko politiikan suuntaa on korjattava tai sitten on astuttava sivuun? Selittely ei tuo työtä eikä toimeentuloa. Arvoisa puhemies! Mistä rahat köyhyyden torjuntaan, kysytään. Jos hallituksella on minkäänlaista moraalia ja kohtuullisuutta, sen on peruttava kehysriihessä päätöksensä lähes miljardin euron yhteisöverolahjasta suuryrityksille. Edes osa tästä summasta pitäisi käyttää köyhyyskriisin ratkaisemiseen — siihen, että suomalaisilla olisi töitä, riittävä toimeentulo, riittävästi ruokaa ja katto pään päällä. Nämä eivät ole kohtuuttomia vaatimuksia vaan hyvinvointivaltion peruslupaus, jonka oikeistohallitus on täydellisesti laiminlyönyt, ei taloudellisen pakon vuoksi, vaan koska tämä hallitus on päättänyt suosia rikkaita ja palvella ainoastaan miljonäärejä. Politiikka on arvovalintoja. [Ben Zyskowicz: Tuohon ette usko itsekään!] Arvoisa puhemies! Nyt kun Trumpin aggressiivinen sotapolitiikka nostaa elinkustannuksia ja hintoja, olisi entistä tärkeämpää pitää kaikki suomalaiset mukana. Näyttää kuitenkin siltä, että hallitus priorisoi talouspolitiikassaan jättiosinkoja nostavia miljonäärejä tavallisten suomalaisten ohi. Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Orpon hallituksen politiikka on lisännyt merkittävästi köyhyyttä ja eriarvoisuutta Suomessa. Koska hallitus ei ole osoittanut tahtotilaa korjaaviin toimiin, eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”